Pulinat pois, media on puhunut

Koko syksyn ja kevään on ärsyttänyt (itseasiassa enemmänkin, kuin vaan sitä, mut mua pyydettiin välttämään kiroilua..) Antti Kaikkosen ja muiden syksyn 2006 opintoraha-aloitteen allekirjoittaneiden kansanedustajien saama negatiivinen julkisuus, joka on usein ollut silkkaa ajojahtia. Tuntuu mahdottomalta ymmärtää sitä katsantokantaa, että hallituspuolueiden nuorten kansanedustajien olisi pitänyt kaatua saappaat jalassa. Lokaa on työnnetty heidän päälleen laajalla rintamalla niin "valtamediassa", kuin opiskelijalehdissäkin. Vastineisiin tai vastalauseisiin ei ole juuri mahdollisuuksia annettu. Miksi pitäisi, kun neljäs valtionmahti hoitaa.

Seura-lehti ei julkaissut mielipidekirjoitustani, koska palstan editoija oli kuulemma lomalla. Opiskelijamediassa Anttia ja kumppaneita pidettiin opiskelijat pettäneinä luopioina. Esim. Polyteekkariin, jossa Antti otsikoitiin "takinkääntäjäksi", en saanut laittaa vastinetta ennen vaaleja. Mielipidesivu oli kuulemma jo taitettu.

En ole aikaisemmin juuri jaksanut niitä blogeja, joissa jengi julkaisee jokaisen kolumninsa ja muun kuivan lehtikirjoituksensa. Ihan siitä syystä, kun ne eivät ole hauskoja, eivätkä mielenkiintoisia. Mutta silti nyt taidan tehdä poikkeuksen ja laittaa Seuraan tarjotun kirjoituksen tähän. Ihan vaan muistuttaakseni kaikkia (kahta? kolmea?) lukijoita faktoista. Siitä, mitä todella tapahtui viime syksynä.

***

Kaikkosta ja muita nuoria kansanedustajia parjataan syyttä!

Seuran numerossa 7/2007 Vaaliasiamies kommentoi opiskelijoiden opintorahatavoitetta. Vaaliasiamiehen jutusta saa sen kuvan, että nuoret kansanedustajat Antti Kaikkonen (kesk), Säde Tahvanainen (sd), Satu Taiveaho (sd), Mikaela Nylander (r), Pertti Salovaara (kesk), Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Susanna Rahkonen (sd) olisivat tehneet budjettiesityksen opintorahan korottamisesta vain kerätäkseen poliittisia pisteitä. Näin ei mielestäni missään tapauksessa ole.

Tilannetta opiskelijajärjestöissä läheltä seuranneena tiedän, että nuoret edustajat tekivät tässä asiassa hartiavoimin töitä saadakseen puolueidensa johdon opintorahatavoitteen taakse. Näin ei valitettavasti käynyt. Kaikkonen ja muut nuoret kansanedustajat ovat saaneet budjettialoitteesta ja opiskelijoiden tukemisesta jo aivan liikaa lokaa niskaansa, niin omista puolueista kuin mediastakin. Nyt olisi jo korkea aika tunnustaa, että ilman Kaikkosen ja muiden aloitetta ei opiskelijoiden opintorahan korotus olisi koskaan saanut niin suurta julkisuutta, kun se viime syksynä sai.

***

Oppositiopolitisoinnilla on maailmassa oma merkityksensä. Mutta silti en ymmärrä tämän tyyppisen kannanoton tärkeyttä. Tarkoitus ei mielestäni pyhitä keinoja. Ei edes eduskuntavaaleissa.

Rahkonen ja Tahvanainen tippuivat eduskunnasta. Kiitoksena opiskelijoiden puolesta taistelemisesta? Toivottavasti ovat heitä parjanneissa tahoissa ja mediassa (varsinkin opiskelijalehdissä) onnellisia.

Mielipidevaikuttamisesta

On mielenkiintoista, jopa ärsyttävää, miten suomalaiset ovat niin helposti johdateltavissa. Kaikki haluavat matkustaa maaliin voittajien vankkureilla. Luulin tämän olevan vain joku teekkarien ominaispiirre, mutta nämä vaalit näyttivät sen koskevan kaikkia muitakin. Muistatteko, että ennen vaaleja punamullan kannatus oli pilvissä. Viimeisimmissä tutkimuksissa vajaat kahdeksan prosenttia. Ah, kuinka analyyttistä päätöksentekoa. Tai realistista. Tai tyhmää. Tai mitä vaan.

Valtakunnan virallinen puolivallattomuus pitää Taloustutkimusta (en edes lähde eerolehti-vitsien linjalle, olisi liian helppoa..) totuutta vääristävänä, mutta unohtaa samalla, että kaikki muut gallupit liputtivat oikeistomenestystä ennen vaalipäivää. Ja kansahan äänesti, mitä gallupit käskivät. Miltä teistä nyt tuntuu, kysyisi jo Hannu Karpokin. Olen täysin sitä mieltä, että ennakkoäänestyksestä pitäisi alkaa yleinen gallupkaranteeni. Myös muiden viestinten toivoisi yhtenäistävän karanteenipolitiikkaansa. (tää kirjoitus kyllä kuulostaa nyt joltain vaalitappiota selittävän demarin tekstiltä..)

Uusi huippuyliopistohanke näyttää olevan huippua vain paperilla. Liekö sekään edes vesileimattua. En suostu mitenkään uskomaan, että kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseksi (muistattehan!) Suomeen pitäisi luoda keinotekoinen huippuyliopistomalli muun koulutuksen kustannuksella. Ja millä tavalla säätiömalli on ainoa tae yksityiselle rahoitukselle? Ha, sanon minä (taas). Säätiölainsäädäntöön joskus törmänneenä en voi mitenkään käsittää sen ja termien "joustava" tai "muuntautumiskykyinen" mahtumista samoihin lauseisiin.

Eniten ihmetyttää, että miten lähdekritiikittömästi tämä idea on myös hyväksytty. TKY:n ja KY:n hallitusten yhteiskannanottoa voisi sanoa vähintään sinisilmäiseksi, jopa sisällöttömäksi. Missä ovat ne nykyajan teekkarit ja kylterit, jotka uskaltavat myös kyseenalaistaa annettuja malleja ja jopa tehdä jotain omia johtopäätöksiä. (ei sillä, että minä näin toimisin..) Taikkilaisiahan kaikki pitävät vain hankalina. Ennenkuin palautepuhelin (onko meillä sellainen?) on täynnä kirosanoja, korostaisin, että peräänkuulutan vain hieman monipuolisempaa keskustelua hankkeen tavoitteista ja varsinkin niistä keinoista.

Eilen olin joidenkin vuosijuhlien jatkoilla (juu, kysyn itsekin, että miksi..), kutsumatta tietty. Tätä ennen oli höyrylaivahengessä tullut nautittua muutakin, kuin sitä kansalaisluottamusta (jota en ymmärtääkseni usein nauti) ja tästä sekä kaikesta muusta suivaantuneena otin huippuyliopistoasian puheeksi jokaisen vastaantulijan kanssa, joka jaksoi kuunnella. Useiden kanssa, vaikkeivat edes jaksaneet. Terävät toivat terävät tekstit. Paha minä. Pahoittelen.

Tänään olisivat vuorossa valmistujaiset ja vuoden ensimmäiset pikkujoulut. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Välähdyksiä vaaliviikolta

Tämän päivän Keskisuomalainen kertoi opintotuen takaisinperinnästä. Sinänsä aihe ei ole uusi. Ei siinä ole mitään uutta, että tälle käsittämättömälle epäkohdalle (tai lue vaikka, että typeryydelle) ei ole saatu tehtyä mitään vuosien kuluessa. Eikä siinäkään ole mitään uutta, että tänä keväänä korkoineen peritään takaisin vajaa 50 miljoonaa euroa. Ja vielä siinäkään ei ole sinänsä uutta, että tätä summaa ei kukaan huomio, kun puhutaan opintorahan tai sen tarkistusten merkityksestä valtiontaloudelle (siis tuo äskeinen summa suhteutettuna opintorahakorotukseen, saatika tulorajakorotukseen..). Matematiikkaa. Selektiivistä sellaista. (Tässä kohtaa pitäisi huutaa ääneen, että "mitä tekee SYL?")

Suomalaisen vaalijärjestelmän oikeudenmukaisuudesta on paljon puheita. Vähän tekoja. Hyvin vähän, kuten olemme huomanneet. Eduskunnan ikäjakauma ei nyt suoraan taida olla tämän järjestelmän syytä. Tai no, oli tai ei. Mähän voin silti väittää, että on. Ja vaikka valtakunnalliset opiskelija- ja nuorisojärjestöt miten vaahtoavat nuoruuden ihannointia kaikkien vaalien alla, niin mikään ei tunnu muuttuvan. Pikku-Sampsa äänestää taas sitä nuapurin Mattia (52-76v) ja sanoo: "No no, kun se saa.. aikaan... ja meijän isi on tavannu sen kerran.." Niinpä. Ja oikeesti siis, miten kukaan voi äänestää jotain järkevää nuorta ehdokasta? Kun niitä ei ole!!

Pehmennetään nyt vähän. Niitä ei siis ole montaa. (Happy now?)

Mutta ja niin. Otetaan vaikka esimerkkinä Etelä-Savo. Ketä siellä voi nuorena äänestää? (Meillä on mökki siellä, joten oikeasti haluaisin tietää...) Koko vaalipiiri vaikuttaa sellaiselta, että sen äänet voisi ilman omantunnontuskia unohtaa lääkärilaukussa jonnekin Ala-Tikkurilan shellille tai paikalliselle teboilille. Onko esim. vihreillä Etelä-Savossa ehdokas? Vai ehdokkaita? Puolueen omat sivut kertovat yhdestä ja Hesarin vaalikone kahdesta. Minkä värinen on se hevonen, jota puolue ei itsekään tunnusta? (Ehkä kaveri jäi kiinni vääränlaisen kompostin käytöstä, mene ja tiedä..) Keskustan ainoa järkevältä vaikuttava (ei kyllä kovin nuorelta) ehdokaskin kannattaa lukukausimaksuja vaalikoneessa. Ilman perusteluja. Tietenkin. Kun niitä ei puolueella ole, eikä itsekään saa ajatella. Demarien nuoruus taitaa edelleen olla Jouni Backmanin (46v) harteilla. Kenenköhän harteille se järkevyys on sitten jätetty. Enkä tiedä miten nuoret Kokoomuksen prikaatikenraaliinkaan (66v) samaistuvat. Ehkä liiankin hyvin. Ne nuoret miehet siis.

Keskusta voitti juuri nuorisovaalit (joista en oo muuten koskaan ennen tätä kuullutkaan, no aivan sama). Oulussa kepun (ja koko piirin) ykkösenä loisti Kyösti Karjula (54v). Muita yhdeksäsluokkalaisten (15v) suosikkeja olivat esimerkiksi toiseksi eniten ääniä saanut Tapani Tölli (55v) ja Keijo Pylväs (51v). KOL:n tiedotteessa sanottiin, ettei Keskusta ole enää auringonlaskun puolue. Jaa.. Väitän silti, että tämän trendin jatkuessa nousee kohta pelkästään se kuuluisa musta aurinko. Eikä pelkästään kepulle, vaan muillekin. Mikä vittu meitä nuoria (varsinkin nuoria miehiä) vaivaa? Onko pakko aina äänestää keski-ikäisiä äijiä?

Myönnetään, että olihan siellä nuoriakin mennyt läpi. Mutta ilman tuollaisia kärjistyksiä ei tässäkään jutussa olisi ollut mitään hauskahkoa. Pilasinpa nyt senkin.

Demarit muuten taitavat oikeasti olla the ympäristöpuolue Suomessa. Puoluesihteeri Feldt-Rannan suulla ainoastaan he vastustivat tiukasti vaaliajankohdan muutosta. Muut olisivat halunneet päästä kampanijoimaan keväämmällä tai jopa kesällä. SDP on kuitenkin ottanut ilmastonmuutoksen tosissaan, tietäen sen myötä lämpötilojen muuttuvan jo maaliskuussakin. Viime päivien säästä päätellen ovatten oikeassa. Mitäköhän vielä keksitään.

Sunnuntai-Angst

Jahans. Viikko lopussa. Joskus tuntuu, että kaikki muukin. Tämä on vaan sunnuntai-angstia, ei pahempaa. Älkää siis pelästykö. Tai juhliko. Varsinkaan siellä pohjoisessa.

Hain viikolla iPodini "huollosta". Siinä kesti kolme viikkoa, koska Applen huolto on keskitetty Euroopassa. (Ei siis Suomeen, kuten älykkäät lukijat ymmärtävät) Ja sitten ne antoivat uuden laitteen (takuu ei ala alusta). Ja siinä meni kolme vitun viikkoa, että saivat ton päätettyä. Huh. No ei niitä kai kannata korjata, kun myyntiluvut ovat muutenkin sellaisia, että amerikkalaiset eläkeläiset kusevat hunajaa. Jos nyt yleensä pystyvät enää kusemaan mitään..Upea kulutusyhteiskunta. Rakastan olla sen pieni osanen. (Vituttaa niin paljon, etten edes linkitä noita applen (ja kirjoitan sen kostoksi pienellä) juttuja. Ja se on jo paljon vitutusta se.)

SAK veti tänään pois kohutun mainoskampanjansa. En ole nähnyt koko hommaa, joten en ihan ymmärrä, että miksi. Jotenkin kuulostaa oudon selkärangattomalta. Viikolla kyllä ihmettelin yrittäjien reaktioita. Järventaus ja Lehti (jonka mitä tahansa asiaa edistävistä lausunnoista olemme saaneet maistiaisia jo ennenkin) samaistuivat liikaa Lohtanderin esittämään sikaporvariin? Tai ehkä vaan ovelasti halusivat itselleen osan julkisuudesta. Tai sitten taustalla on oikeasti joku vaalipaniikki, kuten netissä jo hyvin analysoidaan. Mainoksia ei ollut enää YouTubessakaan (SAK itse poistanut), joten kiinnostuksen maksimoinnin teorialta putoaa pohja pois. Ehkä panostavat DVD-myyntiin; "Too hot for TV!!"

Huomenna nähdään, että ketkä kaikki ottavat tästä kunniaa itselleen. Oikeisto juhlinnee pelästynyttä ja vetäytyvää ay-liikettä (kannatuslukujen valossa voisivat jopa kyllä olla oikeassa). Demarit ja SAK sitä, että mainos tehosi jo ennen kunnon julkaisuaan. Muistaakohan kukaan, että SAK:n lisäksi myös vaikutusvaltainen AOVA harrastaa jo presidentinvaaleista tuttua tärkeää/törkeää vastakkainasettelua. Toimittajat, kertokaa tää nyt niille eläkeläisille. Jotka voivat sitten kertoa tästä toimittajille. Ja sit niiden pitäisi pelästyä, jotta AOVA voi sitten kanssa vetäytyä. Ja sitten.. niin mitäs ihmettä sitten edes tapahtuu..? En oikeastaan edes tiedä. Aika surkea tarina.

Joku väitti (eli siis kuulin/luin tän jostain), että kukaan ei enää katso kaduilla niitä kehikoissa seisovia vaalimainoksia. Että niissä ei ole mitään uutta tai järkevää informaatiota enää kellekään, kun kaikki vaan tsiigaa nää jutut netistä tai muualta. Ei pidä paikkaansa. Ha! (Tämä ivallinen "Ha!" siis sille lähteelle, joka sitä väitti) Tänäänkin opin uutta hengatessani Töölöntorin loskassa. Perussuomalaisten mainoksessa hymyilevällä Frederikillä on nimittäin kulmalävistys! Ja tätä eivät kerro edes Reetun viralliset nettisivut!! Meidän blogi paljastaa!!!

Vaaleja ja viinaa

Uusimmassa City-lehdessä on etsitty ehdokkaita, joilla on rötöksiä takanaan. Sinänsä City pääsee viisastelemaan jälleen kerran, jopa moralisoimaan, mutta se on vähän tylsää. Jutun ydin on kuitenkin ehdokkaiden kommentit omista töppäilyistään. Kuinka kukaan kehtaa selitellä, että (omin sanoin), kun jäi rattijuoppoudesta kiinni, niin se oli itse asiassa muiden vika. Itse en olisi kehdannut moiseen - ja jälleen jäin pohtimaan röyhkeyden, sokeuden ja itsevarmuuden määrää ihmisissä. Tuli toinenkin tapaus mieleen. Nimittäin erään erityisavustajan blogi, missä itketään Vihreiden mieten huonoa käytöstä demareiden omassa toimeentulo-lärpälleen julkkareissa. Mikä näitä miehiä vaivaa?

Vaalihumusta ei varsinaisesti voida puhua täällä Suomessa. Silti on ollut vähintään viihdyttävää seurata miten laajalti eläkeläiset ovat puolueiden agendalla, minkälaisia vaalimainokset ovat ja mitkä puolueet tulevat mainoksineen vastaan mun arjessa: sporassa, lehdissä ja ovesta. Hesarin juttusarja puolueiden puheenjohtajien puheiden arvostelusta kolahti omituisella tavalla. Juttusarjassa puoluejohtajat "puhuvat" nuorille ja sitten kolmesta nuoresta koottu ryhmä arvioi miltä puhe on tuntunut. Ja lisäksi joku asiantuntija kirjoittaa jutun älykkääseen ulkoasuun. Stefan Wallinia arvosteltiin erkaantumisesta kansankielestä, vaikka yrittää tehdä RKP:stä ainoaa kansanpuoluetta Suomessa. Juttu ei muuten olisi jäänyt mieleeni, mutta seuraavana iltana suostuin lähikuppilaamme seuraksi ja sain tunnin otoksen toisenlaista todellisuutta.

Asetuimme mun mieliksi savulliselle puolelle, joka on perus-deekujen kansoittama riippumatta illasta, luulisin. Asiakaskuntaa on todella laidasta laitaan: on eläkeläis-äiti ja poika, yhtä jurrissa kummatkin. Pari keski-ikäistä, vatsasta keskivartaloltaan turvonneita kaljisteja, duunari-mies raksahaalareissaan ja ylisosiaalinen vaimo. Vähän nuorempi nainen, jonka muistan viime kerralla julistaneen, että: "Jos menee mun kanssa panee, niin on nussinu koko (meidän asuinaluetta)". Tummaihoinen poika Beckham-korviksineen, käden murtanut mies, pari 5-kymppistä miestä jne jne... Yli-sosiaalinen nainen näyttää lastensa kuvia tummahipiäiselle pojalle ja kertoo kuinka oma poika on ihan juuri samanlainen kuin tämä Beckham-lookalike. Sirkus olisi ehkä oikea sana kuvaamaan noin 30 neliön tupakkapuolen menoa, kun joku yrittää osua penkilleen, toinen saa kaadon tuopistaan ja muutama ryhtyy tanssimaan keskellä huonetta. Hetken kuluttua sisään astui ontuen mies, joka kertoi kavereilleen, että kytät oli käyneet päivällä, kun lattia oli ollut täynnä verta.

Tuntui tirkistelyltä kuulla ja katsoa porukkaa. Niin jotain muuta todellisuutta. Se sekaisin oleva ämmä on jonkun äiti. Sairaseläkkeellä oleva mies näki jonkun saavan puukon kaulaan tänään. Kolmannen elämä on pelkkää sumua ja ainut mikä pitää pinnalla on tämä yhteisö. Kysyin vielä seuralaiselta tuopin hintaa: 3,5 euroa. Halpaahan se, mutta neljä kertaa viikossa kymmenen per ilta ei ole. Miten niillä voi olla varaa?

Stakes oli julkaissut tiedon joku aika sitten, että viina-alen myötä alkoholista johtuneet äkkikuolemat lisääntyivät. Selitykset siitä, miksi veroa ei nosteta takaisin tuntuvat entistä halvemmilta, halveksittavimmilta. Miksi te tapatte ihmisiä? (Kannabis lailliseksi!)