Perustulo - pelastus ja painajainen?

Vihreät toivat poliittiseen keskusteluun vihdoin jotain muutakin, kuin päätöntä hyökkäilyä vanhoja dinosauruksia kohtaan. Jokin aika sitten julkistettu perustulomalli on kaikessa sekavuudessaan ja keskeneräisyydessään sitä kuuluisaa jotain aivan uutta. Tai no ei nyt ihan täysin uutta, mutta kuitenkin. Sanotaan, että parempaa, kuin vain hyvä yritys.

Työhuone toi perustulon Ville Niinistön muodossa myös ylioppilaskuntien tietoon helmikuun alussa. Kerrankin jengistä saatiin irti edes puolikkaita mielipiteitä. Ville oli juuri sopivan provosoivan innostava, joten pisteet Turkuun. Tai ehkä se oli vaan paikkana ollut Työväen Akatemia, joka huokui poliittista innostusta ja sai ihmiset ottamaan kantaa. No joo, ehkä ei. (miksiköhän sitten edes kirjoitin sen tuohon?)

Vihreät perustelevat malliaan hyvin perustuslain 19§ 1 momentin mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Tietenkin mietityttää, että millainen perustoimeentuloturva esitetty 440 euroa sitten on, mutta onhan se sentään veroton. Ja sen päälle voi tehdä töitä, millaisia vaan (ei vääriä johtopäätöksiä tästä, kiitos).

Demarit (tai siis Kalevi Sorsa-säätiö) julkistivat viikonloppuna oman vastavetonsa Vihreiden mallista. Lehtien palstoilta varastettuna ministeri Haataisen mukaan sosiaaliturvaa ei pidä maksaa siitä, että on vaan olemassa. Tiukka linja tuohon äsken mainittuun perustuslakiin suhteutettuna. Läpi tiedotustilaisuudessa pidetyn puheenvuoronsa, ministeri Haatainen peräänkuuluttaa erilaisten Vihreiden perustulomallia valmistelleiden työryhmien kokoonpanoja ja taustoja esiin. Aika skeptistä.

No toisaalta. Samaan aikaan eräskin kansallinen opiskelijajärjestö pelkää demareiden ”salaisen” opintotukiryhmän ”iskua”. Skeptistä? Erittäin.

Niinistön mukaan koko paketti rahoitetaan esimerkiksi hallinnon säästöillä, joista kertyy noin 200 miljoonaa euroa. Hallinnon säästöt tarkoittavat siis palkkamenojen karsimista, joka tarkoittaa välillisesti työttömyyttä. Tai aika kovia eläkeputkia. Sen päälle vielä miljardi ympäristöveroja, jotka ovatkin kannatettavia. Kuten käyttöön perustuva verotus muutenkin. Laskelmissa on kuitenkin häiritsevää se pieni yksityiskohta, että niitä ei saa nähtäviksi, koska ne eivät ole valmiit. Kohtuullisesti vaikeuttaa niiden realistisuuden arviointia.

Vihreiden laskelmien mukaan perustulomalli poistaisi 70 prosenttia sosiaalitoimistojen asiakkaista. Tämä onkin mallin ehkä epäilyttävin kohta. Koska perustulon saa anomatta ja käymättä edes ulkona, niin sosiaalitoimen ohjauspolitiikka ja neuvonta poistuu kokonaan. En väittäisi pelkästään hyväksi asiaksi. Tähän tarttuivat myös Demarit viikonloppuna. (mitäs tämä kertoo kirjoittajasta? joo-o) Demarien pointtia pätkätöiden suorasta lisääntymisestä en nyt silti ihan heti osta.

Vihreiden esittämässä mallissa on paljon hyviä elementtejä, mutta se myös herättää paljon kysymyksiä. Kannatettavinta on sosiaaliturvan ja verotuksen perinpohjainen miettiminen tulevan vaalikauden aikana. Avoimempi valmistelu voisi vähentää muiden epäluuloja ja "alasampumistarvetta".

Tänään tuli muuten jalkauduttua ns. kansan pariin vaalien hengessä. Oli hauska(?) huomata, miten perustulosta on tullut jo globalisaation veroinen sanahirviö, josta kaikki puhuvat. Tietämättä mistä puhuvat. Tai miksi.

Ai niin. Tiistaina iskee vielä Kokoomuksenkin miekka tähän samaan kiveen. Saa nähdä miten tutkimuksen lähtökohtia kuvastaa tiedotustilaisuuden pitopaikkana oleva Suomalainen Klubi, tunnettu tasa-arvon ja köyhien ystävä.

JK: Ja kaikki nämä huomiot ovat vain tiivistelmien tai kalvosarjojen pohjalta. Kuka niitä raportteja muka oikeesti lukee kokonaan? Tsiisus.

Vaarallinen internetti

Milloin se paljon puhuttu tietoyhteiskunta tekee sen paljon puhutun vallankumouksen? Huomenna vai eilen?

Netissä jengi on osallistunut aktiivisesti kansalaiskeskusteluun jo vuosia. Hyvässä, pahassa ja kaikessa siltä väliltä. Ei liene enää Suomessakaan poliitikkoa, joka ei olisi kuullut YouTubesta (meneekö mainokseksi?). Tai no, mitäs sekoilen. Sellaisia kyllä riittänee, sillä mitä jollain tietoyhteiskunnalla on merkitystä, kunhan vain eläkkeet juoksevat Tuupovaarassa. (pelottava on muuten se hetki, kun tulee se eläkeläissukupolvi, jolla on ajan lisäksi osaamista käyttää nettiä tms. aktiivisesti).

Mutta, kuten tiedämme, netissä on kaikkea. Tarkoituksellisesti ja varsinkin ilman tarkoitusta. Juorut, totuudet, valokuvat, videot, you name it... Helppoa. Surullista. Ja, ah niin ihanaa.

Ohjaavatko nämä nettijutut sitten äänestyskäyttäytymistä? Ehkä. Kuuluisin esimerkki viime syksyltä on republikaani George Allenin ”macaca”-kohu.

http://www.youtube.com/watch?v=r90z0PMnKwI

Mutta osataan sitä täälläkin. Mallia näyttää ensimmäisenä (vanha juttu jo sinänsä) Kokoomus. Aineksia ei taida kyllä olla ihan samanlaiseen kohuun.

http://www.youtube.com/watch?v=MHdHTyrOgPI

Miten Demareiden me-minä-kampanja tästä hyötyy? En tiedä. Virginiassa Allen ei päässyt läpi.

Kirkko jo tulevaisuutta

Eilinen Hesari ilostutti Nimiä tänään -palstallaan (ja miksi ihmeessä juuri lauantain numerot ovat ehdottomasti Hesarin parasta antia? Rennon letkeitä, asioissa osuvia ja mielenkiintoisia.. Oh well..). Kirvespappi Markku Suokonautioon moni on tutustunut viime aikoina: hullu pappi riehui kirveen kanssa saarnatuolissa, sai potkut ja kansanliikkeen taakseen.

Hearin haastatteluun hän oli saapunut intiaaniasussa (koska oli tulossa teematapahtumasta, tietysti!), muttei suostunut poseeraamaan siinä, olisi kuulemma loukannut Amerikan alkuperäiskansoja. Jo tässä vaiheessa haastattelua olin totaali myyty. Siis lisää näitä miehiä!! Lisää tällaista minunkin seurakuntaan, mikä se ikinä olikaan...

Haastattelun jälkeen palautuminen todellisuuteen tuntui melko kylmältä. Suokonautio on valopilkku yhä harmaantuvassa kansan kirkossa. Tavalliseen, vastuullisen nuoren tapaan syytän ensimmäisenä itseäni, kun en ole ollut riittävän aktiivinen kirkollisasioissa, jotta olisi saatu aikaan ihan oikeaa vastapainoa yhä vanhoillisemmaksi muuttuvaan kirkollispolitiikkaan. Vanha vitsi siitä, että ev.lutissa vanhoillisimpia ovat kirkkohallituksen maallikkojäsenet, ei ole enää vitsi (olkoon todisteena vaikka viime kesäinen kirkkohallituksen "salainen" varoituskirje seurakunnille 6.6.2006 päivän vaarallisuudesta). Sinnikkyys on tuottanut voiton vanhoillisille, kun ei enää nuoria kiinnosta.

Vaan onko sama edessä täällä reaalimaailmassa? Eletäänkö kirkossa sitä todellisuutta, joka edustuksellista demokratiaa ja sitä kautta Suomi-neitoa odottaa tulevaisuudessa? Ne äänestää ketä kiinnostaa ja koko ajan yhä harvempaa (ja vanhempaa) kiinnostaa. Onko meilläkin vuonna 2020 kokoelma suurten ikäluokkien eliitti-eläkeläisiä istumassa eduskunnassa ja määräämässä poliiseja lain voimalla vartioimaan vaikka lakkiaisia? Haihattelemassa Kekkosen perään, vaikka Venäjä olisi jo hajonnut? Uskomassa, että ilmastonmuutos on pelkkä kauneusvirhe tilastoissa ja tilastot valheellisempia kuin emävalheet? Ehkei olekaan ihme, että yhä useampi nuori katoaa virtuaalimaailmaan, kun ei kestä olla täällä reaalipuolella.

Siunausta, Markus Suokonautio - vie mut baariin. Mennään puhuu Jumalasta!

Törkeen hyvä vaalikone

Mun perusteesi on se, että nuoret innostuu politiikasta, kun politiikka on läpinäkyvää ja arvokeskeistä. Niimpä vaalikoneiden köykäiset yritykset saada (nuoremmat) kansalaiset innostumaan vaaleista ja politiikasta on hermostuttavaa seurattavaa. Puhumattakaan koko vaalinaluskeskustelusta: Kokoomus ja Keskusta: "Luvataan!". VM: "Ette voi luvata.". Demarit: "Ehkä luvataan jotain tuon suuntaista". Ketä kiinnostaa? Ainut raikas avaus on vihreiden perustulomalli, mikä sekin on liian monimutkainen normaaliin vaalikeskusteluun ja viimeistään pilataan muiden toimesta, kun toiset puolueet arvostelevat jotain yksityiskohtaa, kuten euromääräistä perustulon tasoa tms.

Vaalikoneisiin. Pohjanoteeraus on Maikkarin vaalikone, missä ei voi mitenkään vastata samalla tavalla kahteen kertaan. Se tarkoittaa myös sitä, että samaa ehdokasta ei voi saada toista kertaa. Varsinkin, jos vaalikoneen tekee ns. vaalikoneputkessa, useamman toisen vaalikoneen jälkeen, tuntuu ajattelun, kysymysten ja vastausvaihtoehtojen ymmärtäminen ihmeen vaikealta.

Yle on vastaavasti perustylsän näköinen, mutta surullisinta ovat kysymykset, joita lukiessa ihan aito politiikan tavis-kaveri ei osannut sanoa juuta eikä jaata. Vaalikoneen jälkeen vaalit kiinnostivat entistä vähemmän.

Nuorten vaalikone on luonnollisesti mielenkiintoinen ja monialainen, mutta arvatkaa mikä räjäytti potin? Irc-gallerian vaalikone! Yksinkertaisia kysymyksiä, provokatiivinen intro ja yksinkertaiset vaihtoehdot. Lisäksi vastausten pisteytys oli selvitetty koko kansalle ja sopivuudet oli esitetty niin vaalipiireittäin, puolueittain kuin valtakunnallisesti. Kysymyksistä oli äänestetty Galleriassa ja hurjaa kyllä, opintotukeen liittyviä kysymyksiä oli yhteensä neljä! Harmi vaan, että useampikin ehdokas saisi käydä täyttämässä vastaukset.

Miesten ja naisten maailma - eri ulottuvuudet?

Uusin Tulva antaa naispoliitikkojen arvella artikkelissaan, että jos eduskunnassa olisi enemmän naiskansanedustajia, niin päätökset olisivat sosiaalisempia, energiankulutukseen suhtauduttaisiin säästäväisesti ja talous nähtäisiin välineenä itseisarvon sijasta. Samaan aikaan toiset kansanedustajamiehet soittelevat mediaan ja pyytävät tilaisuutta tulla kertomaan miten on käyttänyt prostituoidun palveluita, kuinka naisia tulee kohdella (nyrkki) ja miksei yhteen naiseen pidä jäädä kiinni (tulee vaan poliittista haittaa).

Mitkä päätökset olisivat menneet sitten toisin? No, prostituutio olisi luultavasti kriminalisoitu kokonaan ja tukipalveluihin olisi suunnattu resurssia. Hedelmöityshoitolaki olisi mennyt läpi sukkana ja niin, että sijaissynnytys olisi sallittu. Puhemies ei olisi ärjynyt vihreille takaisin, koska olisi ollut nainen. Suomen kilpailukykyä vahvistettaisiin suuremmilla valtionavuilla koulutukseen, naisten ja miesten palkkojen epätasa-arvo olisi noussut tupoon ykkösteemaksi...

Ajatusmalli siitä, että maailma on nyt miesten käsissä ja naisten tulee sopeutua siihen menestyäkseen, on niin monimutkainen, että tultuu välillä vaikealta allekirjoittaa se, vaikka sen uskonkin. Mutta kun ajattelen naisten "pikavoittoja" eli kaikkia niitä haastattelua, tissikuvia ja tekemisiä, joilla haetaan menestyspiikkiä, väistämättäkin epäilen, että rehellisyys itselle on taas vähän hakusessa. Missä ovat miesten vastaavat naurettavuudet? Joku El Divo ja Hunksit ovat ainoat naurettavuuden rajamailla olevat miesryhmät liehittelemässä naisia, mutta heistäkään ei ole nähty kamansekaisia yökuvia.

Ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan, tämä on vapaa maa ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kysyntää löytyy, joten aina löytyy joku joka siihen vastaa.

Keskusta avaa peliä konkretialla

Kulttuuriministeri Saarela julkaisi tänään tiedotteen, jonka mukaan Keskusta esittää opintorahan korotusta 15 prosentilla ensi vaalikauden aikana. Tyhjää sanahelinää? Ei. Emme ainakaan usko. Tiedotteessa on nimittäin mukana myös korotuksen hintalappu, n. 70 miljoonaa euroa. Mutta vaalien alla kaikki on tietenkin mahdollista.

Vahvennuksena Keskustan mielipiteelle voi pitää eilistä MTV3:n vaalitenttiä (jos sitä älyvapaata korttien nostelua voi miksikään tentiksi kutsua), jossa Vanhanen ja Kiviniemi lupasivat samaa asiaa.

Nyt odotellaan sitten Demarien vastausta. Vai ovatkohan jo fakkiintuneet omaan vaaliohjelmamantraansa…

Kiltit naiset eivät jää historiaan

Varoitus: tässä kirjauksessa vain esitetään kysymyksiä, ei vastata niihin. Paitsi yhteen.

Saksassa kohistaan Brigitte Mohnhauptin vapauttamisesta.

Suomessa mediatalo Bonnier on aloittanut uuden Olivia-lehtensä (tästä ei kohista, onneksi) mainostamisen muka-retroilla (onpa uusi idea!) mainoksilla, joiden otsikkona on mm. ”Kiltit naiset eivät jää historiaan”.

Vaikka Punainen armeijakunta on itselleni käsitteenä tuttu, en varmasti olisi Mohnhauptista tietokilpailupisteitä kerännyt. Eikö hän jäänyt historiaan? Mohnhaupt todettiin osalliseksi neljään eri kidnappaukseen ja murhaan ja hänet tuomittiin viisinkertaiseen elinkautiseen 1985. En usko hänen olleen kovin kiltti. Enkä väitä, että tämä on the keino jäädä historiaan.

Mutta miten bonnierilainen media itse määrittelee naisten tarpeita? ”Olemme hyvin syvällinen pinnallisissa asioissa ja tarpeeksi pinnallinen syvällisissä asioissa. Lehdestä tulee helppolukuinen", Olivian uusi päätoimittaja linjaa. Ja tällainen kohderyhmä siis jää historiaan? Yksinkertainen? Helposti tyytyväinen? No, Bonnieria kiinnostavat myyntiluvut. Eivät naiset ihmisinä. Paitsi salarakkaat ja Susanna Sievinen.

Millaisilla keinoilla historiaa saa sitten muuttaa? ”Täsmäväkivallalla” RAF:n tyyliin? Jättämällä äänestämättä seuraavissa vaaleissa? Vastatkaa itse.

Entä millaisilla keinoilla lehtiä saa mainostaa? Ei ainakaan tällaisilla.

JK: Bonnierin tiedonannon mukaan Olivia sai alkunsa ”havainnosta, ettei kolmekymppisille naisille löydy omaa lehteä”. Brigitte Mohnhaupt jäi kiinni ollessaan 33-vuotias.

Taistelu kymmenyksistä

Opiskelijoiden ateriatuki nousi 20 senttiä vuoden alusta. Ja opiskelija-aterian enimmäishinta vasta kuukauden sen jälkeen. Alunperinhän Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR :n tavoitteena oli saada enimmäishinta nousemaan jo viime vuoden elokuussa. Viime vuoden alussa SHR:n laittoi kovemman vaihteen päälle ja kirjaili yhdessä PAM:n kanssa kohtuullisen hyökkäävän ja ministeri Saarelaa syyttävän tiedotteen. Oliko näillä jotain tekemistä minkään kanssa, en tiedä. Tai ainakaan uskalla julkisesti arvata.

Palasin juurilleni ja söin helmikuun ensimmäisenä päivänä hernekeittoa kohtuullisen suuren ja kansainvälisen opiskelija-ateriatuottajan yhdessä Espoon toimipisteistä. Jopa kohtuullisen objektiivinen (en muistanut koko enimmäishinnannousua silloin heti) arvioni oli, että ruoka oli yksikertaisesti pahaa. Tällä viikolla söin eräässä helsinkiläisessä ruokalassa, enkä sielläkään huomannut suurta eroa aikaisempiin kokemuksiini. Ainakaan parempaan, jos sitä nyt pitää alleviivata.

En nyt lähde naiivisti väittämään, että ruoan laadun pitäisi nousta heti seuraavana päivänä, kun tuottajat ovat saaneet luvan nyhtää opiskelijoilta enemmän rahaa. Mutta muistuttaisin silti, että laadunvarmistusta SHR piti yhtenä pääargumenteistaan enimmäishinnan korotusta lobatessaan. Kannattiko kymmenyksistä taistella sitten näin paljon? Ehkä. Käydessään pyytettömään opiskelijoiden ruokkimistyöhön, saavat yritykset samalla käytännössä yksinoikeuden kaikkeen kampuksen kioski- ja catering-toimintaan. Ja ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta näiden toimintojen katteita.

Tänään syön ehkä noin 60 teekkarin (ilta hiponee siis täydellisyyttä) kanssa Riihimäellä. Enkä edes opiskelijaruokaa. Josta tuleekin mieleen kasku, jota vapaasti tähän loppuun lainaan.

Neuvostoliiton Anastas Mikojan vieraili Teekkarikylän opiskelijaruokalassa 1950-luvulla. Siellä hän ihmetteli teekkarien ruokatottumuksia, kun oli vielä pula-aika. Mikojan: "Miksi te syötte valkoista leipää?" Teekkari: "Kun on nälkä".

Nyt saa nauraa.

Edes hymähtää.

Kuka pelkää ilmastonmuutosta?

Ilmastonmuutos ja siitä huolehtiminen ovat nyt hip. Kaikkien tärkeiden puolueiden johtajat ovat vaahdonneet julkisuudessa asiasta. Ja sen todellisuudesta. Kaiken tämän päälle Jorma Ollila, maailman toiseksi suurimman öljy-yhtiön hallituksen puheenjohtaja, ilmaisi jo aikaisemmissa otsikoissa halunsa taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Mistä nyt siis kilpaillaan? Siitä, että asialle tehtäisiin jotain? Vai siitä, että kuka aiheesta pitää eniten meteliä ja saa pisteet? Vihreät ainakin panikoivat muiden tulemista heidän reviirilleen. Ainoat puoluevaltuustosta lehtisitaatteihin asti päässeet puheenvuorot korostivat liikkeen 20-vuotista historiaa ympäristösotureina. Viikonlopun aikana muutamat demarit jopa uhosivat olevansa Suomen vanhin ympäristöpuolue, ympäristöohjelmakin ensimmäisenä. Nih! Enkä edes pysty/suostu kuvittelemaan miten paljon aiheesta on uhottu Kokoomuksen viikonloppuristeilyllä.

Kaikki ovat siis huolissaan. Ja ovat muistaneet muistuttaa kansaa (lue: äänestäjiä) siitä, että ovat huolissaan. Parhaassa tapauksessa olleet huolissaan jo vuosikymmeniä.

Pelottavinta on, että puolueiden taktiikka haiskahtaa pahasti samalta kuin Shellin ja muiden öljy-yhtiöiden. Kun vanha taktiikka (ostetaan tutkimustuloksia, painostetaan mediaa, jne.) ei enää toimi, on aika uuden. Sanoihan Ollilakin sen suoraan, että he haluavat päästä osallistumaan päätöksentekoon. Eli sanelemaan ehtoja. If you can’t beat them, join them.

Pelotellaan siis ongelmalla, ei ratkaisuilla. Nehän maksavat. Onneksi aina voi muistuttaa kansallisen kilpailukyvyn turvaamisella. Se on kaiken perusta.

Päässälaskua

Taloudellisuus ei voi olla sosiaalipolitiikan ainoa lähestymistapa, sanoi Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Katri Hellsten tänään Sosiaali- ja terveysministeriön Terveys2015-seminaarissa. Onneksi näin ei useimmiten ole. Vielä. Miksi siis sosiaalipolitiikan ongelmiin halutaan aina löytää mahdollisimman halpoja, jopa ilmaisia, ratkaisuja. Tämä näkyy ehkä parhaiten paikallaan vellovassa opintoraharatkaisussa: tärkeä asia, mutta aivan liian kallis! Miksei opiskelijaliike voi esittää mitään halvempaa?

Rakkaat kansanedustajat, sellaisiksi haluavat ja muut valtakunnan suurvisiirit: kuinka monta kertaa olette kuulleet ilmaisista tiehankkeista tai edullisista puoluetuista? Entäs jos rakentaisimme siltoja vain puoleen väliin saakka, niin saisimme alkupäistä aina mahdollisimman kestäviä? Eikä rahaakaan menisi, kuin puolet ehdotetusta summasta.

JK: Tämä merkintä on tehty suoraan seminaarista Paasitornista. Eläköön langaton yhteiskunta!