Kiltit naiset eivät jää historiaan

Varoitus: tässä kirjauksessa vain esitetään kysymyksiä, ei vastata niihin. Paitsi yhteen.

Saksassa kohistaan Brigitte Mohnhauptin vapauttamisesta.

Suomessa mediatalo Bonnier on aloittanut uuden Olivia-lehtensä (tästä ei kohista, onneksi) mainostamisen muka-retroilla (onpa uusi idea!) mainoksilla, joiden otsikkona on mm. ”Kiltit naiset eivät jää historiaan”.

Vaikka Punainen armeijakunta on itselleni käsitteenä tuttu, en varmasti olisi Mohnhauptista tietokilpailupisteitä kerännyt. Eikö hän jäänyt historiaan? Mohnhaupt todettiin osalliseksi neljään eri kidnappaukseen ja murhaan ja hänet tuomittiin viisinkertaiseen elinkautiseen 1985. En usko hänen olleen kovin kiltti. Enkä väitä, että tämä on the keino jäädä historiaan.

Mutta miten bonnierilainen media itse määrittelee naisten tarpeita? ”Olemme hyvin syvällinen pinnallisissa asioissa ja tarpeeksi pinnallinen syvällisissä asioissa. Lehdestä tulee helppolukuinen", Olivian uusi päätoimittaja linjaa. Ja tällainen kohderyhmä siis jää historiaan? Yksinkertainen? Helposti tyytyväinen? No, Bonnieria kiinnostavat myyntiluvut. Eivät naiset ihmisinä. Paitsi salarakkaat ja Susanna Sievinen.

Millaisilla keinoilla historiaa saa sitten muuttaa? ”Täsmäväkivallalla” RAF:n tyyliin? Jättämällä äänestämättä seuraavissa vaaleissa? Vastatkaa itse.

Entä millaisilla keinoilla lehtiä saa mainostaa? Ei ainakaan tällaisilla.

JK: Bonnierin tiedonannon mukaan Olivia sai alkunsa ”havainnosta, ettei kolmekymppisille naisille löydy omaa lehteä”. Brigitte Mohnhaupt jäi kiinni ollessaan 33-vuotias.