Katto korkealla, seinät leveällä

Kokoomus on kasvattanut uskottavuuttaan oppositio-kaudella ja imenyt riveihinsä poliitikkoja muista puolueista. Toki uskottavuuden kasvun realisointi todentuu vasta maalisvaaleissa, mutta useat loikat muista puolueista kokoomukseen indikoivat ainakin jonkinlaista positiivista kehitystä.

Viimeisin loikka tapahtui valtakunnan politiikassa, kun Seppo Lahtela (ex-kesk.) vaihtoi puoluetta ja eduskuntaryhmää kokoomukseen. Lahtelan aikaansaannokseksi voi mainita siltojen polttamisen entiseen puolueeseensa, mutta myös käsittämättömän kivikautisen arvomaailman, jossa mies on vielä Mies ja nainen jossain hellan ja nyrkin välissä. Lahtelan mukaan kaikki olisi paremmin, jos asiat olisivat kuten ennen. Lahtela seurasi Lyly Rajalaa (ex-kd.), joka muutama vuosi sitten siirtyi kristillisdemokraattien ryhmästä kokoomukseen. Rajala esiintyi reippaasti hedelmöityshoitolain käsittelyssä ja terapioi omaa isän puutettaan Isossa Salissa eduskunnassa.

Minua, city-sini-vihreää nuorta naista alkaa pian ahdistaa. Jos kokoomus-puoluetta kuvaisi taloksi, niin minusta alkaa tuntumaan, että olen tippumassa ikkunasta ulos, kun pääovesta marssitetaan sisään Rajalaa, Lahtelaa ja muita "dynaamisia suurmiehiä". Katto korkealla ja seinät leveät - niimpä niin, mutta ilma alkaa käydä melko huonoksi. Kataisen kivirekeen hyppäävät kyytiin perinteisen tyylin taitajat, vaikka kykypuolue tarvitsisi niitä kuuluisia innovaattoreita ja värikästä luovaa luokkaa riveihinsä. Milloin muuten kokoomuksen eturintamassa on ensimmäinen nuori, kaljupäinen taloustaituri, joka on homo?

Mutta ketä sitten ei ole otettu listoille? Kaupunkilegenda kertoo, että silloista Tanja Vienosta ei otettu ehdokaslistalle. Onkohan sitten totta. Itse pidän sitä todella valitettavana, jos niin on, sillä kokoomuskin kaipaa omaa susi-ministeriä, joka ehkä järkyttäisi maakuntien poro-porvarit eläinten oikeuksilla ja uskonnonvapaudella. Tai sillä totuudella, että kunnianhimo ja isot tissit voivat olla samassa ruumiissa.

Tekisi mieli luvata näin julkisesti, että jos kokoomukseen loikkaa vielä yksikin kristillinen konservatiivi (poikkeuksena MEP Eija-Riitta Korhola (ex-kd.), joka toi loikatessaan valon mukanaan - ehkä jossain muualla pimeni..), niin minä loikkaan myös. Mutta, koska olen kuitenkin vässykkä, tyydyn pelkkään viisasteluun.

Synnytys ohi, tuska jatkuu..

Onpa ollut viikko. Jotenkin tuntuu, että asioilla on paha tapa kasaantua kerralla. Ehkä voisimme puhua tiskivuori-ilmiöstä. Pitkään näyttää siltä, ettei ole mitään tekemistä, kunnes astiat ja mädän haju vyöryvät pitkin pöytiä. Ja jotta vaikutus olisi täydellinen, on tätä tapahtunut tällä viikolla toimistolla useammallakin työpöydällä. Mut kiirehän on toisaalta tosi trendikästä. Kuten kuulemma mielenterveysongelmatkin. No, viikonloppu puhdistanee kaiken pois. Onhan huomenna tulossa sentään upeet synttäribileet!!

Sopo-tapaaminen oli ja meni. Jotenkin jäi loppujen lopuksi väljähtynyt fiilis. Ei kai me nyt näin flegmaattinen porukka olla oikeasti, eihän? Meidän aihevalinnat eivät vaan tainneet olla ihan parhaasta päästä. Tai no, hittoako sille voi, että tässä vaiheessa vuotta on se kiinnostavan vihreä ruoho jo ihan jossain muualla.

Meillä oli eilen tiukkaa pohdintaa siitä, miten tätä blogia pitäisi kirjoittaa. Kenestä tai mistä voi kirjoittaa ja miten paljon? Mikä oikeastaan on blogin merkitys? Henkilökohtaista terapiaa vai maailmanparannusta? (tähän taitaa kyllä tuo otsikkokin jo vastata) Mut saako tästä mitään kiksejä, jos kukaan ei lue tätä? Kai taikuri Luttistakin vituttaisi, jos katsomot olisivat aina tyhjiä. Toisaalta nykyajan tuottavuusintoilulla voisi jo laskea, että kuinka paljon Suomen kansainvälistä kilpailukykyä tämänkin kirjoittaminen rapauttaa. Saatikka lukeminen.

Viikonloppuja. Ottakaa toisenne kiinni.

Synnytys

Tuskastelut työhuoneessa siirretään bittimaailmaan kaiken kansan nähtäville.