Lapsia hankkimaan

Mun mielestä on aika erikoinen yhtälö, että samaan aikaan seksiteitse tarttuvien tautien tartuntojen määrä kasvaa, mutta lapsia ei silti synny lisää. Okei, myös abortit on lisääntyneet ja "katumuspillereitä" saa ilman reseptiä, jos on alle 15-vee. E-pillerit on perussettiä ja vaikka itseään huijaisi syömään niitä pitääkseen kuukautiskierron kohdallaan, taitaa sekin käyttö lisätä kondomin unohtamista. Koska HI-virusta pahempi riski tuntuu olevan solujen jakautumisen alkaminen kohdussa. Mutta silti. Eikö edes vahingossa voisi jokunen taavetti tähän maahan syntyä, kun sitä seksiä tunnutaan harrastavan kuitenkin ihan mukavasti määrältään?

Tähän päivää on kietoutunut erikoisella tavalla lasten hankinta usealla eri tavalla. Aamulla haastateltiin päivähoidon perustehtävästä. Iltapäivällä puhuttiin kotihoidonlisästä. Myöhemmin kuulin hormonihoidoista 70-80-luvulla. Sporassa nainen kertoi tutusta, joka ei ruokkinut lapsiaan, kun teki niin tiiviisti töitä iltaan myöhään.

Päätinkin terapeuttisesti avautua blogiimme lasten hankinnan helvetistä. Omassa mittatikussani lasten hankinnan helvetissä alimmaisessa kerroksessa eivät lymyä yli-innokkaat sukulaiset. Enkä aio trendikkäästi, menestystä uhkuen näristä kaikesta elämän aikana (ennen lapsia) tehtävästä tiedän-että-elän -suorituksista.

Eka askel helvettiin alkaa siitä, kun myöntää itselle, että (omat) lapset olisi oikeestaan aika mukava juttu. Valuminen yhä syvemmälle jatkuu, kun katselee kalenteria, ajattelee elämää puolen vuoden etappeina ja pohtii missä välissä voisi synnyttää. Pitääkö olla valmistunut? Entä vakituinen työ? Parisuhde? Brasilian reissu ja viidakkoyö koettuna? Tutkinto? Parisuhde? TUTKINTO? "2Do ennen lapsia" -listassa on kymmenen kohtaa, mutta vähitellen alkaa luopumaan niistä. Lasten hankinta ilman tutkintoa se vasta hc juttu olisi! Ja millainen seikkailu ja selviytyminen! Kyllä olisi haluttu työmarkkinoilla, kun olisi jo lapset ja nii-in kyvykäs organisoitumaan. Ja juuri silloin on vajonnut syvälle lasten hankinnan helvettiin, koska tässä kohtaa alkaa tavoitteen toteutus.

Harvassa ovat ne, jotka ovat tasaisessa hetero-suhteessa, juuri vasta ehtineet jättämään ehkäisyn pois ja nuoria ilman sukulaisten painostusta, kun tärppää ekalla kertaa ja syntyy pikku-prinsessa kolme kiloa, 51 senttiä. Useammalle parille lapsen hankkiminen on kuitenkin kuumemittarin, sinnikkyyden ja potenssin yhteistyötä. Aamuisin nainen mittaa ruumiinlämmön ja jos se on kohdallaan, niin herätetään mies hommiin. Tieteellisesti treffiaikaa munasolulle ja siittiölle tavata on 48 tuntia ennen kuolemaa, mutta todellisuus on yllätyksellisempi. Onneksi.

Harjoituskausi voi olla pitkä, vaikka kotioloisa olisi mahdollista tulla raskaaksi. Mutkia matkaan tuo endometrioosi tai alhainen siittiöpitoisuus. Jos ilman endometrioosia peli oli kuumemittari-mies-raskaaksi, niin tämän "sairauden" kanssa voi joutua leikkaukseen-toipuminen-kuumemittari-mies-uudestaan-eih -peliin. Jos syö e-pillereitä, niin estää endometrian kasvun, mutta ei tule raskaaksi ja ilman pilleriehkäisyä tulisi muuten raskaaksi, mutta endometria peittelee paikat. Tässä kohtaa luovutti eräs pariskunta ja jätti lopputuloksen Luojan harkintaan. Luojalla on ollut vissiin muita kiireitä.

Mutta kaikki eivät luovuta. Syödään hormooneja vuosia, vuosia, vuosia. Tullaan hulluiksi, elämä pyörii raskaustestien ympärillä, hormonit menee vuoristorataa. Jos oikein yrittää, voi saada koeputkihedelmöityksen. Tai kaksoset. Tai kantaa kohdussa useampaakin sikiötä, mutta osa niistä silloin abortoidaan.

Jos lasten hankita ei ole helppoa hetero-suhteessa, niin se on valovuoden päässä muilla kuin heteropareilla. Naispareilla kotiharjoituskausi ei tuota kuin hetkellistä mielihyvää, mutta lapsia ei sillä saa. Muovipipetillä ruiskuttaminen vaatii aina halukkaan miehen runkkaamaan mukiin ja neuvottelut lapseen ja lapsen oikeuksista. Puhumattakaan todistusta terveydestä! Jos ei ole miestä taikka on terveysongelmia, niin lesbo pistetään jonon hännälle odottamaan luovuttajaa klinikoilla. Heterot priorisoidaan ja sitten tulevat muut.

Vaikeimmassa tilanteessa lasten hankinnassa ovat miehet. Raskaaksi ne eivät tule eikä adoptoidakaan saa. Sijaissynnytys on laitonta. Paitsi yksi mies Suomessa on kuulemma onnistunut adoptoimaan yksin. Yksi! Ja sekin varmasti kirkkoon uskova hetero. Voi olla, että hevetti on jopa kuumempi miehille lasten hankinnassa.

Joten siis - why oh why - lapsia ei voi hankkia 2-kymppisenä? Tai adoptoida helpommin? Onko tämä umpikuja paskainen nauru yläkerrasta - kun valkoiset Eloveenat yrittää liikaa?

Arvatkaa muuten miten joillekin lapsille kerrotaan lasten tekemisestä, jos perheessä ei ole perussettiä vanhemmista, miestä ja naista? No, kaksi siementä yhdistyy, kun toinen siemen viedään äidin jalkojen väliin tapaamaan toinen siemen. Kaikilla ihmisillä on jompi kumpi siemen. Söpöä!

Caps Lockilla eduskuntaan?

Nuorten ja opiskelijoiden vaalikone avautui tänään juhlallisesti. Juhlatunnelmissa (ja noin puoli tuntia lähdekoodin kanssa taistellen) laitoimme mekin bannerin tämän sivun ylälaitaan. Aika kaukaa on kyllä haettu, että joku, joka tälle sivulle eksyy, ei olisi vaalikonetta (edes jotain niistä) ennen nähnyt. No, aina pitää yrittää. Valomerkkiin asti.

Nyt sitten on aika hurjan analysoinnin. Mitä ne ja varsinkin ne ovat sanoneet opintorahasta, maksuttomasta koulutuksesta, jne.. Ensimmäinen huomio kyllä kiinnittyi ISOIHIN kirjaimiin. Ainakin Helsingin vaalipiirissä vain Kokoomuksen ehdokkaat (eivät kaikki) olivat kirjoittaneet nimensä isoilla kirjaimilla. Tehokas tapa erottua. Oikeasti siis. Mutta kuka onkaan nero tämän idean takana? Vai näytetäänkö tällä tavalla, että kuuluu tiettyyn tiimiin? Benin? Kenen? Liikaa kysymyisiä? Apua? Nuoret haluavat tietää!

Miksi nuoret saavat erikoiskohtelua?

Eläkel.. anteeksi, seniorikansalaiset ovat ovelia. Viimeisin todiste tästä lienee tämän (ke 24.1.) aamun Helsingin Sanomat. Edellisessä blogimerkinnässämme puhuttiin erkkolaisten vaikutusvallasta. Vaikutusvallasta näyttää tulevan nopeasti mielivaltaa. Puheissa (melkein sama sana) ja teoissa. Tästäkin lienee viimeisin todiste aamun Hesari. Tai sitten erkkolaisetkin ovat vaan ovelia. Hajota ja hallitse. Ja hämmennä.

Mielipidepalstalla kritisoidaan otsikolla ”Miksi nuoret saavat erikoiskohtelua?” Oikeusministeriön (ja Allianssin) organisoimaa nuorten äänestysaktivointikampanjaa. Argumenttina käytetään tietenkin negatiivista ikäsyrjintää. Eli miksi yritetään aktivoida niitä, jotka eivät ole ennen äänestäneet, eikä meitä, jotka olemme äänestäneet aktiivisesti viimeiset 40 vuotta.

Eikä siinä vielä kaikki. Todisteena oveluudesta (vai mielivallasta?) on se, että puolet mielipidekirjoituksesta kuitenkin käsittelee eläkkeitä ja sitä surullisen kuuluisaa taitettua indeksiä. Tiedättehän, sitä indeksiä, joka on täysin eläkkeensaajien omaa etuoikeutta. Varsinkin retoriikassa.

Oi aikoja, oi tapoja?

Tällainen riman alitus melkein vetää vertoja kesäisille, nimimerkeillä kirjoitetulle sukulaisvierailu-kirjoituksille. Tämähän on suoraan verrattavissa siihen, kuin jos me kirjoittaisimme puolustusmäärärahojen lisäämisestä (as if!!) ja puolet kirjoituksesta vaahtoaisikin opintorahan puolesta. Niin, mitäs tässä mussutamme. Miksemme kirjoita?

Riot to the streets?

JK: Samaisella mielipidepalstalla ensi kertaa äänestävä lukiolainen kirjoitti, että nuorille tarvitaan lisää tietoa heidän vaikutusmahdollisuuksista, juuri eduskuntavaaleihin viitaten. ”Jos ote päätöksentekijöiden ja nykynuorten välillä rakoilee nyt, tulevaisuudessa välille on voinut kuroutua jo kuilu”. Niinpä niin, jos vanhustenhuolto poliittisena asiana ei kiinnosta nuoria nyt, niin turha siis kampanjoida sen puolesta, että se kiinnostaisi tulevaisuudessa?

Kansaa edustavista blogeista

Ja sitten jotain ihan sitä samaa.

Useista suista on joulun välipäivistä lähtien (mielenkiintoinen termi muuten, eikös joulujen välissä ole noin 350 päivää?) tiukattu, että missä päivityksemme viipyvät. Luultavimmin ihmiset (siis ne, jotka omaavat jotain linkkejä tähän toimistoon - eli ne kolme ihmistä, jotka tätä lukevat..) ovat silmät kiiluen halunneet saada huomioita ja analyysia uusista hallituksen jäsenistä. Nääh, emme taida. Ainakaan vielä. Suojattomiin on liian helppo iskeä.

Sen sijaan voisimme tarttua ajankohtaisesti(?) kansanedustajaehdokkaiden kotisivuihin ja blogeihin (eiks niillä kaikilla ole joku viritelmä?). Mutta tarjoaako sekään mitään. Osa jengistä julkaisee blogissaan kaiken mitä on koskaan sanonut tai julkaissut missään ja ruutu on täynnä kunnon poliittista jargonia. Toinen ääripää ovat nämä tänään-oli-kiva-päivä-hain-lapset-tarhasta-kirjoittajat.

Mut mut. Näin vaalikeväänä kaikki ehdokkaat ovat tietty innoissaan mistä tahansa julkisuudesta. Tai jotain sen suuntaista. Eli voisimme antaa muutamia ilkeitä kommentteja sinne tänne ja seurata reaktioita. Eli pakotetaan ihmisiä ottamaan kantaa? Eiväthän ne muuten, kun emme ole tarpeeksi tärkeitä.Vielä. Eikä meistä kumpikaan ole edes tavannut Dingoa. Vielä.

Esimerkinomaisesti eräskin NYT-liitteen omaksi suosikikseen valitsema kansanedustaja muutti heti lehden ilmestymispäivänä suuntaansa joulurauhakirjoittajasta kantaa ottavaksi älyköksi tjsp.. Eli vaikutusmahdollisuuksia on. Ainakin erkkolaisilla.