Fear and loathing in Villmanstrand
Lappeenranta. Kesäinen (säävarauksella) kaupunki Etelä-Karjalassa, Saimaan rannalla. Aluekeskus. 11 000 opiskelijaa. Lyhyempi matka Pietariin, kuin Helsinkiin. Eli siis aivan huimat mahdollisuudet. Mikäpä olisikaan parempi paikka barbaariselle matkalle teekkariuden sydämeen.
Aina niin aktiivinen LTKY järjestää aina kesäisin Saimaa-ilmiö-nimisen tapahtuman teekkariylioppilaskunnille/yhdistyksille ja muillekin alan tyypeille. Teekkareista puhuttaessa on ollut jännää huomata, miten varsin pienet maantieteelliset välimatkat aiheuttavat välillä suuria kultturellisia eroja. Tai ei edes näin. Ennakkoasenteiden kautta ylläpidettävää ylemmyydentunnetta se aiheuttaa. Vähän samalla lailla, kuten Hesarin mukaan suomalaisilla lähetyssaarnaajilla edelleen valitettavasti on. Ehkä yksi syistäkin on sama. Pidemmän toimintahistorian kautta kuvitellaan tietävän, että miten asiat tehdään "oikein". Historia tuntuu olevan raskas ja turha painolasti.
Saapuessamme paikalla lauantaina illansuussa (muut olivat aloittaneet jo aamupäivällä) seurustelivat useimmat paikalla olijat jo vapaasti auringon ja alkoholin kanssa. Matka muuten mukavoituu (ei välttämättä nopeudu, mutta väliäkö sillä) ihmeellisesti, kun Lahden rautatieasemalta ottaa mukaan shampanjapullon ja sen kaksi ihastuttavaa seuralaista. Tarjoilut olivat melkein yhtä loistavat (otsikkohenkiset tajunnanlaajentajat jätettiin kuitenkin sikseen), kuin viikko sitten. Kaupunginjohtajaa ei tosin tällä kertaa näkynyt. Ehkä parempi hänelle (asiat tosin jäivät kesken..).
Mielenkiintoista toimintaa on myös se, että lauantaina valittiin tekniikan yliopisto-opiskelijoiden edustaja teknillisen korkeakoulutuksen kansalliseen yhteistyöryhmään, johon TEK on siis saanut OPM:ltä täyden (150 000 euroa!)rahoituksen. Valituksi tuli varmasti mitä pätevin henkilö, vaikka hänen oma ylioppilaskuntansa ei häntä äänestyksessä kannattanutkaan. Mitä kertoo ja mistä, että hän oli kuitenkin muiden ylioppilaskuntien suosikki? Ehkä kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Jälkikäteen ei silti liene kovinkaan rakentavaa kritisoida valitun pätevyyttä tahi varsinkaan valinnan suorittaneen toimielimen päätöksenteko-oikeutta. Dr. Gonzolla näppinsä pelissä?
Viikko sitten tapahtuneella Lappeenrannan vierailulla (ette halua tietää yksityiskohtia) puhuttiin paljon siitä, kuinka paikallinen yliopisto on avoin ja keskusteleva uusille ideoille. Varsinkin jos sitä vertaa erääseen espoolaiseen konservatiivisuuden linnakkeeseen. Jotenkin sitä toivoisi, että yliopistot ottaisivat avoimuudessa, innovatiivisuudessa ja keskustelukulttuurissa vaikuitteita ylioppilaskunnilta. Ei päinvastoin, kuten nyt on näyttänyt käyvän.
Eikö Maj Karmakin laula(viikonloppuna ainakin lauloi noin 200 kertaa tauotta), että "ei sun kannata, ei kai kannata, pitää päällä vilkkua, kun oot jo ojassa"?
Aina niin aktiivinen LTKY järjestää aina kesäisin Saimaa-ilmiö-nimisen tapahtuman teekkariylioppilaskunnille/yhdistyksille ja muillekin alan tyypeille. Teekkareista puhuttaessa on ollut jännää huomata, miten varsin pienet maantieteelliset välimatkat aiheuttavat välillä suuria kultturellisia eroja. Tai ei edes näin. Ennakkoasenteiden kautta ylläpidettävää ylemmyydentunnetta se aiheuttaa. Vähän samalla lailla, kuten Hesarin mukaan suomalaisilla lähetyssaarnaajilla edelleen valitettavasti on. Ehkä yksi syistäkin on sama. Pidemmän toimintahistorian kautta kuvitellaan tietävän, että miten asiat tehdään "oikein". Historia tuntuu olevan raskas ja turha painolasti.
Saapuessamme paikalla lauantaina illansuussa (muut olivat aloittaneet jo aamupäivällä) seurustelivat useimmat paikalla olijat jo vapaasti auringon ja alkoholin kanssa. Matka muuten mukavoituu (ei välttämättä nopeudu, mutta väliäkö sillä) ihmeellisesti, kun Lahden rautatieasemalta ottaa mukaan shampanjapullon ja sen kaksi ihastuttavaa seuralaista. Tarjoilut olivat melkein yhtä loistavat (otsikkohenkiset tajunnanlaajentajat jätettiin kuitenkin sikseen), kuin viikko sitten. Kaupunginjohtajaa ei tosin tällä kertaa näkynyt. Ehkä parempi hänelle (asiat tosin jäivät kesken..).
Mielenkiintoista toimintaa on myös se, että lauantaina valittiin tekniikan yliopisto-opiskelijoiden edustaja teknillisen korkeakoulutuksen kansalliseen yhteistyöryhmään, johon TEK on siis saanut OPM:ltä täyden (150 000 euroa!)rahoituksen. Valituksi tuli varmasti mitä pätevin henkilö, vaikka hänen oma ylioppilaskuntansa ei häntä äänestyksessä kannattanutkaan. Mitä kertoo ja mistä, että hän oli kuitenkin muiden ylioppilaskuntien suosikki? Ehkä kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Jälkikäteen ei silti liene kovinkaan rakentavaa kritisoida valitun pätevyyttä tahi varsinkaan valinnan suorittaneen toimielimen päätöksenteko-oikeutta. Dr. Gonzolla näppinsä pelissä?
Viikko sitten tapahtuneella Lappeenrannan vierailulla (ette halua tietää yksityiskohtia) puhuttiin paljon siitä, kuinka paikallinen yliopisto on avoin ja keskusteleva uusille ideoille. Varsinkin jos sitä vertaa erääseen espoolaiseen konservatiivisuuden linnakkeeseen. Jotenkin sitä toivoisi, että yliopistot ottaisivat avoimuudessa, innovatiivisuudessa ja keskustelukulttuurissa vaikuitteita ylioppilaskunnilta. Ei päinvastoin, kuten nyt on näyttänyt käyvän.
Eikö Maj Karmakin laula(viikonloppuna ainakin lauloi noin 200 kertaa tauotta), että "ei sun kannata, ei kai kannata, pitää päällä vilkkua, kun oot jo ojassa"?
posted by asiaa at 12:26
0 Comments:
Post a Comment
<< Home