Kohti vääjämätöntä loppua

Joku aika sitten Hesari kirjoitti, miten rikkaat vanhukset ostavat palveluita rahalla. No niin tekevät kyllä rikkaat nuoret tai keski-ikäisetkin. Mikäs uutinen toi siis oli? Mut entä ne köyhät vanhukset? Kansaneläkkeen kymmenen euron korotus ei taida nosta ketään ullanlinnalaisen palvelutalon kuudenteen kerrokseen.

Jotenkin vanheneminen ei tällä hetkellä juuri houkuttele Suomessa. En kyllä tiedä, että houkutteleeko se suurina annoksina missään. Kai tää juttu menee niin, että yhtenä hetkenä elän täysillä kaupungin yössä (raisiolaisen yksinhuoltajan kanssa?), seuraavana herään terveyskeskuksen märissä vaipoissa jossain Joensuun takana. Onko tällä mitään tekemistä vanhenemisen kanssa, sitä en tiedä.

Suomessa vanhusten ongelmia on purettu lähinnä eläkeproblematiikalla. Miten olisi palvelukeskeinen ajattelu? Mikä on suomalaisten toleranssi kerjäläisten ilmestymisessä kaduille?

Oma vanheneminen ei juurikaan ole ollut the thing. Vielä. Olin huhtikuussa sauvakävelemässä.

Mestaria lainatakaseni:

"Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden."