Kaikki paitsi __________ on turhaa
Joopa joo. On taas saanut keräillä motivaatiota tähän kirjoittamiseen. Ehkä vähän muuhunkin ylioppilaspolitiikkaan liittyvään. Tämä kirjoitus saattaa kertoa siitä (paitsi toi karhujuttu). Ainakin osittain. Lopun pitäisi olla onnellinen, kovasti toivon niin. Välillä sitä vaan kyllästyy kuolleelta vaikuttavan hevosen kannustamiseen.
Tässä palstalla on viime kuussa käsitelty paljon ylioppilaspolitiikkoja (alleviivaan monikkoa!). Älähdysten määrästä päätellen voisi äkkipäisesti olettaa kalikan osuneen maaliinsa. Toisaalta kolikoilla on aina hyvin useita puolia, normaalisti ainakin kolme. Ja kertoohan se jotain tästäkin päästä, että edelleen nämä asiat pyörivät mielessä. Kiviä ei siis enää liene syytä heitellä. Syntisiä olemme kaikki. Ihmissyntien tekeminen lienee osa elämää.
Ja mitä ihmettä ovat ihmissynnit? (kysyy hän ja vastaa itse) Eläimillä (kuka nää mun jutut käsikirjoittaa??) niitä ei liene. Kai karhut ja muut voivat hiukkasen käskytaulun viidettä tai kymmenettä rikkoa. Mutta en muista onko käskyjen rikkominen peri- tai jopa kuolemansynti. Ehkä ei.
Silti tekisi vielä kerran mieli muistuttaa, että nämä ovat hetkessä tehtyjä fiiliksiä. Ympäristön havainnointia. Lähinnä itseään varten. Tuolla ylhäällä lukee, että älä lue, jos et osaa. Alleviivaisin tässä kohtaa vielä osata-verbin monitahoisuutta.
Työyhteisössä lienee aina huonoja ja hyviä hetkiä. Huonojen hetkien suhteellisen määrän (siis hyviin verrattuna) ylittäessä tietyn kipupisteen vituttaa ihan tosissaan. Onneksi tästä on päästy keskustelemalla eteenpäin. Hyvä me.
Eilen oli hauskaa (kerrankin, jopa oikeasti mieltälämmittävän hauskaa) huomata erään suuren oikeistohenkisen ja yksilön valintaan uskovan ammattiliiton käyttävän palkkapoliittisessa edunvalvonnassaan termejä "solidaarisuus", "heikompiosaisia ei jätetä", jne.
Puhelinnumeron vaihtaminen on nykyään mainosten mukaan helpompaa, kuin alusvaatteiden. Seuraukset eivät liene samoja? Sattuu sitä.
Aikamoista avautumista turhasta. Voitte lunastaa lippunne takaisin. Minä lähden Saimaalle. Se on tärkeää.
Tässä palstalla on viime kuussa käsitelty paljon ylioppilaspolitiikkoja (alleviivaan monikkoa!). Älähdysten määrästä päätellen voisi äkkipäisesti olettaa kalikan osuneen maaliinsa. Toisaalta kolikoilla on aina hyvin useita puolia, normaalisti ainakin kolme. Ja kertoohan se jotain tästäkin päästä, että edelleen nämä asiat pyörivät mielessä. Kiviä ei siis enää liene syytä heitellä. Syntisiä olemme kaikki. Ihmissyntien tekeminen lienee osa elämää.
Ja mitä ihmettä ovat ihmissynnit? (kysyy hän ja vastaa itse) Eläimillä (kuka nää mun jutut käsikirjoittaa??) niitä ei liene. Kai karhut ja muut voivat hiukkasen käskytaulun viidettä tai kymmenettä rikkoa. Mutta en muista onko käskyjen rikkominen peri- tai jopa kuolemansynti. Ehkä ei.
Silti tekisi vielä kerran mieli muistuttaa, että nämä ovat hetkessä tehtyjä fiiliksiä. Ympäristön havainnointia. Lähinnä itseään varten. Tuolla ylhäällä lukee, että älä lue, jos et osaa. Alleviivaisin tässä kohtaa vielä osata-verbin monitahoisuutta.
Työyhteisössä lienee aina huonoja ja hyviä hetkiä. Huonojen hetkien suhteellisen määrän (siis hyviin verrattuna) ylittäessä tietyn kipupisteen vituttaa ihan tosissaan. Onneksi tästä on päästy keskustelemalla eteenpäin. Hyvä me.
Eilen oli hauskaa (kerrankin, jopa oikeasti mieltälämmittävän hauskaa) huomata erään suuren oikeistohenkisen ja yksilön valintaan uskovan ammattiliiton käyttävän palkkapoliittisessa edunvalvonnassaan termejä "solidaarisuus", "heikompiosaisia ei jätetä", jne.
Puhelinnumeron vaihtaminen on nykyään mainosten mukaan helpompaa, kuin alusvaatteiden. Seuraukset eivät liene samoja? Sattuu sitä.
Aikamoista avautumista turhasta. Voitte lunastaa lippunne takaisin. Minä lähden Saimaalle. Se on tärkeää.
posted by asiaa at 14:05
0 Comments:
Post a Comment
<< Home