Mä olen jo pidempään ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat vaan isompaa ja isompaa autoa kaupunkiin ajettavaksi. Kaverit arvioivat, että suomalaisten harrastukset vaativat yhä enempi kuljetustilaa - sukeltajia voikin nähdä jo aamuruuhkassa vaik kuink. Yksi älyn välähdys (ja sammuminen) nähtiin Hesarin mielipidepalstalla tänään, kun isojen kaupunkiautojen puolustaja perusteli hankintaa sillä, että ajaminen muuttuu turvallisemmaksi (city-maasturin kuljettajalla). Kun toinen city-maasturi mäjähtää toiseen samanlaiseen, ei turvallisuus ole sen suuremmin kasvanut. "Mutta on se turvallisuus paljon tärkeämpää kuin ne ympäristöasiat". Milloinko oltaisiin sitten turvassa? Kun suojamuuri ympäröi omaa kämppää hyökyaalloilta? Särkymättömässä kuplassa?
***
Olin viikonloppuna häissä, missä muutamista perinteistä oli luovuttu. Morsiammen isä ei luovuttanut jälkeläistään tulevalle miehelle, vaan pariskunta käveli rinnakkain alttarille. Kirkossa puhui naispappi ja urkuja soitti naiskanttori. Hääkakkua eikä siten varpaille polkemista ollut (eikä ennakointia kaapin paikasta).
***
Hesari ilotti toisellakin uutisella, mikä vei Tasa-arvoklinikalle. Hesarin jutussa STTK:n talousmies julisti, että naisten asema työmarkkinoilla paranee vain parantamalla miesten asemaa perheissä - AIVAN!! Mutta kun siirryin lukemaan kirjoituksen kokonaisuudessaan valuu usko tästäkin kirjoitajasta tasa-arvon kynttilänä. Ensin mollataan naisten ajama agenda, sitten luetellaan miesten ongelmat. Milloin, milloin tätä edunvalvontaa tehtäisiin rinnakkain eikä vastakkain?!
***
Milloin Suomessa siirryttäisiin englannin kieliseen opetukseen peruskouluissa, saadaan aineopetus englanniksi netissä toiselta mantereelta ja puhelinpalveluissa palvellaan netti-kameran kautta? Eikö se olisi henkilökohtaisempaa ja turvattaisiin kustannustehokkaammin palvelu?
***
Kenestä muuten kokoomuksen Naisten mies julistamaan tasa-arvon evankeliumia...?
***
PS. Huomasittehan, että SYL luopuu ei-yo-kuntakokemusta omanneesta, puoluepoliittisesti sitoutuneesta ja ei-sosiaalialalla työskennelleestä, loppututkintoa vailla olleesta sihteeristä? Toivottavasti Aksu on nyt iloinen!