20.12.06

Ei-virallinen-kirjoitus

Jahans. Nyt on sitten tullut ensimmäiset negatiiviset palautteet tästä kirjoittelusta. Se kai kuuluu asiaan, mutta emme taida vielä luovuttaa. Toivoisimme kuitenkin, että palautteet kirjoiteltaisiin tuonne tämän palstan kommenttiraitaan. Sana on täysin vapaa. Fiilispohjalta. Antaa tulla vaan.

Ja pitäisiköhän vielä myös painottaa sitä, että nämä kirjoittelut eivät tosiaan ole mitään virallisia tai edes loppuun asti mietittyjä henkilökohtaisiakaan mielipiteitä. Kuten ensimmäisessä postauksessa luki, on tässä kyse työhuoneen tuskailuista. Eli siis henkilökohtaisesta tilityksestä. Kun te muut luette tätä, pitäisi sen olla hauskaa. Vahingonilo kunniaan!

Tänään oli toimiston joululounas Konstan Möljässä. Höyrylaivan kuvia seinällä. Toimi, kuten myös ruoka. Tuli tosi hyvä fiilis, vaikka koko ajan tässä väsyttääkin.

Tästä lopuksi vielä joulumieltä Teekkarijoulupukin radiohaastattelusta (hymyilytti ainakin mua).

Peace out.

19.12.06

Turhautuneita ajatuksia työmarkkinoiden tasa-arvosta

Tämän vuoden lopussa tulee täyteen ensimmäinen kaksivuotiskauteni Akavan opiskelijavaltuuskunnassa (Aova) . Taitaa samalla jäädä viimekseksi. Ja miksipä ei jäisi, kahdessa vuodessa toiminnasta kuin toiminnasta saaneevat kaikki osapuolet irti sen mitä ovat halunneetkin. Lienee siis tilinpäätöksen aika. Tai ei, en kyllä taida sellaista kirjoitella, ei mulla siihen liene oikeutta, niin vähän olen ehtinyt/halunnut/pystynyt käymään noissa Aovan tapaamisissa tämän vuoden puolella. Kolme kertaa olen käynyt paikalla tänä vuonna, mutta yhteenkään kokoukseen en ole jäänyt (onneksi viime vuonna ees vähän enemmän, kirj. huom.). Huonosti hoidettu. Tunnustan.

"Työmarkkinapolitiikassa on korostettava tasa-arvoa, jonka keskeinen osa-alue on palkkatasa-arvo sukupuolten välillä." (Aovan painopisteet 2006)

Minusta on hienoa ja jopa upeaa, että Aova ajaa ainakin painopistealueidensa mukaan sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Hiven lisää konkretiaa tähän ei kyllä haittaisi varmasti ketään. Muuten tuollainen kirjaus jää aika laillla kaikille hyvää ja kaunista- linjalle. Mikäs siinä tietty sit, jos hymistelystä saa kiksejä. Mutta jos samaan aikaan kuulee akavalaisten toimijoiden suusta kommentteja, joiden mukaan naiset saisivat enemmän palkkaa, "jos vaan viitsisivät yrittää", niin meinaa oikeasti tulla paha olo. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ja on tullutkin. Tämä ei siis ollut pelkkää kuviteltua tilannetta. Valitettavasti.

Mua oikeasti ärsyttää se, että nämä sukupuolten väliset palkkaerot ovat olleet varsinainen hymistelyasia jo vaikka kuinka pitkään. Kuka asialle on oikeasti tehnyt jotain? "Tämä on varmasti vakava ongelma, mutta meidän alahan on varsin tasa-arvoinen" olisi kysyttäessä varmaan jokaisen ay-johtajan vastaus. Uskaltavatkohan nyt Ollilan esimerkin jälkeen ryömiä esiin kapean katsannon koloistaan. Kaipa nöyrät jumalaansa seuraavat. Ja jopa vieläkin turhauttavampaa on, että varsinkin useille akavalaisille (no joo, miksei muillekin, mutta niistä mulla ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta) toimijoille kiintiöistä puhuminen tuntuu olevan perustuloakin pahempaa kommunistiajattelua. En ymmärrä, että miten paljon vaatii sen tosiasian myöntäminen, että emme edelleenkään elä tasa-arvoisessa maailmassa. Emme edes tuolla reippaassa työelämässä. Ja, että työnantaja ei edelleenkään pidä miestä ja naista samanarvoisina työntekijöinä kaikkialla. Mahdollisuuksien tasa-arvo voi olla olemassa käsitteenä. Ensin meidän pitää rakentaa ne mahdollisuudet tähän yhteiskuntaan. Vaikka sitten niillä kiintiöillä. Keskustelu on auki. Nyt.

Ja kaikille niille, jotka alkavat nyt moittia mua, että enkö näe miten asiat ovat kehittyneet viime vuosina/80-luvulta/vuosisadan alusta, voisi joku kehittää jonkinlaisen yhteiskunnan nykyarvotaulukon, jonka avulla näitä yhteiskuntia ja vallitsevia arvomaailmoja ym. voisi sitten vertailla toisiinsa paremmin. Huisia, diskontataan suomalaista yhteiskuntaa.

Aova piti tämän kaksivuotiskauden viimeisen seminaarinsa ja kokouksensa joskus marraskuun lopussa risteilemällä Tallinnaan ja takaisin. Täälläkin olin mukana vain sen iltatilaisuuden, koska työt eivät enää tänä vuonna ole juuri enempää läsnäoloa sallineet. Viihdyin. Toiminnassa on paljon mukana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole ylioppilaskunnista innostuneet. Ja sen lisäksi toi on aika hyvä foorumi yhdistämään yo/amk-tyyppejä. Siitähän voisi vielä jollain lailla saada enemmänkin irti. Ideoita minulla ei kyllä ole valmiina tarjota, mutta onneksi vaihtavat sinne vuodenvaihteessa tuoreita ajatuksia.

Ai niin. Kävin muuten Samokin glögeillä silloin joulukuun alussa. Ja enpä olisi arvannut, miten hyvin viihdyin siellä. En niinkään siellä sylliläisten ja muiden vieraiden valloittamassa kirjastohuoneessa, vaan ihan keskustelemassa tän, tulevan ja edellisten vuosien samokkilaisten kanssa. Tämä ehkä todisti sen, että meidän välillä taitaa riidellä vain asiat. Onneksi. Mutta kyllä mua silti vieläkin ihmetyttää, miksi sitä luvattua Samokin liittokokouksen hyväksymää poliittista linjapaperia (jossa on siis tämä nyt jo kuuluisa terveydenhuoltolinjaus) tai siihen liittyvää taustamuistiota ei ole meille asti vielä saatu. Viimeisin selitys (pe 16.12.) taisi olla se, että liittokokouksen pöytäkirjoja ei ole vielä allekirjoitettu. Näin kai sit.

5.12.06

Kevyesti politiikasta, lukukausimaksuista ja terveydenhuollosta

Käytiin tänään puhumassa opiskeluterveydenhuollosta ja YTHS:stä eduskunnassa. Aina se vaan tuntuu hyvältä, että jaksavat meitä kuunnella. Ja tuntuvat joskus jopa ymmärtävänkin. Tulee sellainen fiilis, että nyt me nuoret taas vaikutamme. (joskus tuollainen fiilis vaan tulee ihan oikeesti..) Mutta upea työkaverini on kyllä täysin oikeassa sanoessaan, että kansanedustajat haluavat aina patenttiratkaisua kaikkeen: lakimuutosehdotusta tai jotain muuta valmiiksi kirjoitettua muutosta, johon on kätevää vain laittaa oma nimi alle ja kerätä opiskelijoilta/maakunnista/kansalaisjärjestöiltä/eläkeläisiltä suuret sympatiat. Valmiiden ratkaisujen odottaminen ei kyllä ole yksin politiikan ongelma, mutta itseäni ainakin ärsyttää suunnattomasti lukukausimaksukeskustelun typerä mustavalkoisuus. Hittoako niistä lukukausimaksusta on yliopistojen rahoitusvajeita pelastamaan. Eräillä tahoilla uskotellaan itselleen ja muille aivan liian suureen ääneen suomalaisen korkeakoulutuksen erinomaisuutta. En kiistä, etteikö maassa paikoitellen olisi hyvää tai jopa erinomaista koulutusta ja/tai tutkimusta. Aasiasta tuleville opiskelijoille, joista parhaat ovat jo menneet jenkkeihin tai muualle Eurooppaan, ei parhaimmastakaan opetuksesta taida olla juurikaan hyötyä, jos se luennoidaan tankero-englanniksi tai savoksi. Tai kuten eräs professorini asian suunnilleen ilmaisi: "Ai luentoja englanniksi? Olen käyttänyt samoja saksankielisiä kalvoja jo 30 vuotta. Jos ei kelpaa, niin...". Tässä asiassa on todella tarvetta minkä tahansa puolueen unilukkarille. Let's get a grip.

Tänään olisi muuten Samokin glögit. Emme ole koko vuonna oikein saaneet heidän sopo-tyyppeihin mitään yhteyttä terveydenhuoltokysymyksissä ainakaan. Siis siinä mielessä, että puhuisimme edes oikein samalla tasolla. Puhelimeen ovat toki vastaanneet, useimmiten. Kai me sit ollaan niin vastenmielistä porukkaa tai vaan niiiiiiin väärässä sen asian kanssa. Ei me kyllä kaikki voida millään olla täysin iljettäviä. Jonkun meistä on pakko olla hyvä, kiva ja muuta. Joten kai me vaan olemme sitten väärässä. Tänään voisin itseasiassa ottaa asian (siis olemmeko väärässä vai inhottavia) puheeksi, jos tästä Mäkelänkadulle uskallaudun.

On kyllä ollut nyt syksyllä tosi turhauttavaa, kun eivät ole edes kysyttäessä suostuneet keskustelemaan koko terveydenhuoltokysymyksestä. Aina vaan vetoavat siihen, että SYL on aina ennen vaan haukkunut lyttyyn heidän esityksensä jne... Hitostako minä tiedän, mitä keskusteluja on käyty joskus viisi vuotta sitten. Tietääkö oikeasti enää kukaan? Ja onko sillä edes mitään merkitystä vuonna 2006? Ymmärrän tietty, että ovat turhautuneita, koska amk-opiskelijoiden terveydenhuolto ei ole kehittynyt juurikaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Mutta silti ihmettelen tällaista me-ei-haluta-puhua-teille -asennetta. Epätietoisuushan johtaa vaan epäluuloihin ja vääriin tulkintoihin, kuten olen heille useasti jo sanonut. Koko vuoden ajan Samokin kikkailut ovat tuntuneet epäsuorilta hyökkäyksiltä YTHS:tä kohtaan, niin käytäväkeskusteluissa kuin lehtienkin palstoilla. Onko tämä ollut tahatonta vai ei, sitä en tiedä. Ja ei Samokin liittokokouksen linjaus asiasta Kalevankadun fiiliksiä parantanut yhtään. "Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon rahoitus on kanavoitava valtiolta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kautta. Korkeakoulut hankkivat terveydenhuoltopalvelut opiskelijoilleen haluamallaan tavalla, esimerkiksi ostamalla palvelut kunnalta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta." Suosittelisin ihmisiä tutustumaan seuraaviin käsitteisiin: vakuutusperusteinen, sopimusrahoitteinen ja säätiölaki.

Opin tänään uutta Coka-kolasta: Jos cokistölkin (laitti, tietty!) laittaa pakasteeseen ja unohtaa sinne, niin työhuoneelle voi käydä huonosti tölkkiä avattaessa. Tänään kävi. Oma tyhmyys harmittaa kovin paljon aina ajoittain. Olikohan tämä muuten nyt pahimmanlaatuista product placementtia? Ei kai voi olla, kun tein kirjoitusvirheitäkin..

1.12.06

Lauseita maailman Aids-päivälle

Olimme tänään aamulla mukana Aids-tukikeskuksen lähetystössä viemässä sanomaamme eduskuntaan. Virallisten kansanedustusmaisten puheenvuorojen jälkeen kyselin kansanedustajilta miten heidän lapsensa tuntevat seksijutut. Itse väitin, etten itse niitä täydellisesti tunne (no hitto, en kyllä tunnekaan!). Eero Akaan-Penttilä (kok.) ihmetteli moista ja varmaan epäili sisälukutaitoani. Tieto ja tedostavuus kuitenkin lienevät eri asioita. Esimerkin omaisesti ihmettelin, että kuinka moni muistelee valistusmateriaalien sisältöä, kun on kerrankin saamassa sitä. Pääsemässä panemaan siis. Tässä Eero oli kyllä kanssani samaa mieltä.

Uskon silti, että saimme kansanedustajat (ne kaikki kymmenen(?) paikalla ollutta!) miettimään asiaa ehkä vähän enemmän. Ainakin lapsiaan. Vielä raflaavampaa olisi kyllä ollut kysyä heidän omista sukupuolitaudeistaan ja/tai seksikäyttäytymisestään.

Maailman Aids-päivän johdosta on tänään erilaisia tapahtumia ja tempauksia ympäri maata. Helsingissä jalkauduttiin ihmisletkan kanssa kaupunkilaisten pariin. Letkailemaan yritin houkutella myös toimistomme tyyppejä, aika heikolla menestyksellä tosin. Meinasin jo tähän kirjoitella tosi inhottavuuksia ihmiskunnasta, väliinpitämättömyydestä ja tekopyhyydestä. Ei sillä, ettenkö uskoisi ihmisten selityksiä tai syitä, mutta ainahan turhautuneena tulee kaikenlaisia julmia ajatelmia tuonne pääkoppaan. Joskus ne jopa pääsevät suun kautta ulkoilmaan asti. Minun suun kohdalla valitettavan usein.

Onneksi eräs meidän miespuolinen kopo-sihteeri palautti uskoni tähän toimistoon ja näin kaikki muutkin säästyvät tältä paatosmaiselta vuodatukselta (ai tämä ei ole paatosta, mitä häh?!). Ja ehkäpä minun pitäisi edes joskus miettiä, miten helposti aina syyllistän muita. Enkös itse olisi voinut aikaisemmin puhua asiasta? Tai markkinoida asiaa paremmin? Taisin antaa tyypeille jopa 12 minuutin miettimisajan. Ja kun eivät tulleet olin valmis tuomitsemaan heidät ikuiseen kadotukseen jne. Katsonpas välillä peiliin juu.

Ja hei, mitäs me saatiinkaan aikaan? Seisottiin jonossa/rivissä kampanja-kylttien kanssa ja juoksenneltiin ympäri Mannerheimintietä. Puolen tunnin jälkeen kyltit kassiin ja kotiin sassiin. Kävellessä pohdittiin, että olimme oikeasti mukana vain omantuntomme painostuksesta. Vai siitä aidosta uskosta, että näin vaikutamme itse asiaan. Mene ja tiedä, keräyslippaisiin kuitenkin tuli muutamia kolikoita lisää.

Ja jos kerran itse uskon, että voimme vaikuttaa, niin mikseivät muutkin. Testatkaa itseänne.

http://www.mistasitatietaa.fi/

http://www.aidstukikeskus.fi/