Lauseita maailman Aids-päivälle

Olimme tänään aamulla mukana Aids-tukikeskuksen lähetystössä viemässä sanomaamme eduskuntaan. Virallisten kansanedustusmaisten puheenvuorojen jälkeen kyselin kansanedustajilta miten heidän lapsensa tuntevat seksijutut. Itse väitin, etten itse niitä täydellisesti tunne (no hitto, en kyllä tunnekaan!). Eero Akaan-Penttilä (kok.) ihmetteli moista ja varmaan epäili sisälukutaitoani. Tieto ja tedostavuus kuitenkin lienevät eri asioita. Esimerkin omaisesti ihmettelin, että kuinka moni muistelee valistusmateriaalien sisältöä, kun on kerrankin saamassa sitä. Pääsemässä panemaan siis. Tässä Eero oli kyllä kanssani samaa mieltä.

Uskon silti, että saimme kansanedustajat (ne kaikki kymmenen(?) paikalla ollutta!) miettimään asiaa ehkä vähän enemmän. Ainakin lapsiaan. Vielä raflaavampaa olisi kyllä ollut kysyä heidän omista sukupuolitaudeistaan ja/tai seksikäyttäytymisestään.

Maailman Aids-päivän johdosta on tänään erilaisia tapahtumia ja tempauksia ympäri maata. Helsingissä jalkauduttiin ihmisletkan kanssa kaupunkilaisten pariin. Letkailemaan yritin houkutella myös toimistomme tyyppejä, aika heikolla menestyksellä tosin. Meinasin jo tähän kirjoitella tosi inhottavuuksia ihmiskunnasta, väliinpitämättömyydestä ja tekopyhyydestä. Ei sillä, ettenkö uskoisi ihmisten selityksiä tai syitä, mutta ainahan turhautuneena tulee kaikenlaisia julmia ajatelmia tuonne pääkoppaan. Joskus ne jopa pääsevät suun kautta ulkoilmaan asti. Minun suun kohdalla valitettavan usein.

Onneksi eräs meidän miespuolinen kopo-sihteeri palautti uskoni tähän toimistoon ja näin kaikki muutkin säästyvät tältä paatosmaiselta vuodatukselta (ai tämä ei ole paatosta, mitä häh?!). Ja ehkäpä minun pitäisi edes joskus miettiä, miten helposti aina syyllistän muita. Enkös itse olisi voinut aikaisemmin puhua asiasta? Tai markkinoida asiaa paremmin? Taisin antaa tyypeille jopa 12 minuutin miettimisajan. Ja kun eivät tulleet olin valmis tuomitsemaan heidät ikuiseen kadotukseen jne. Katsonpas välillä peiliin juu.

Ja hei, mitäs me saatiinkaan aikaan? Seisottiin jonossa/rivissä kampanja-kylttien kanssa ja juoksenneltiin ympäri Mannerheimintietä. Puolen tunnin jälkeen kyltit kassiin ja kotiin sassiin. Kävellessä pohdittiin, että olimme oikeasti mukana vain omantuntomme painostuksesta. Vai siitä aidosta uskosta, että näin vaikutamme itse asiaan. Mene ja tiedä, keräyslippaisiin kuitenkin tuli muutamia kolikoita lisää.

Ja jos kerran itse uskon, että voimme vaikuttaa, niin mikseivät muutkin. Testatkaa itseänne.

http://www.mistasitatietaa.fi/

http://www.aidstukikeskus.fi/