Sata vuotta Ruususen unta
Tänään, lauantaina 17.11. voisi olla virallinen Odotuksen päivä, sillä ratkaisua Tehy-kiistaan ei varmasti synny ennen sunnuntai-iltaa. Siksipä odotuksen aika on hyvä käyttää pohdintaan.
Onko Tehy-kiista vain sivujuoni?
Aivan aluksi joku saattoi olla onnellinenkin siitä, että valtakunnan politiikassa haluttiin edistää konkreettisesti samanpalkkaisuutta rivakkaammin ottein kuin 200 vuoden perspektiivillä (samanpalkkaisuustyöryhmä ehdotti palkkaerojen kuromiseksi 200 vuoden palkkaohjelmaa eli että 2015 vuoteen mennessä olisi editytty 5%:a).
Kuten tunnettua, palkankorotuksista on tavallisesti sovittu ulkoparlamentaarisesti tupo-pöydässä ja valtio on loppumetreillä toiminut varaventtiilinä lopputuloksen aikaansaamiseksi. On varmaankin turhaa muistuttaa, että tällä tupo-neuvottelulla on saatu aikaan toki vakautta, mutta ei palkkatasa-arvoa, kun asioista sopivat pääasiassa ukot. Tässäkin valossa on ymmärrettävää, että Tehyn naiset tekivät irtiottonsa.
Koko Tehy-kiista on yksityiskohta, kun arvioidaan naisten ja miesten palkkaerojen kaventumista pitkällä aikavälillä. Jos lähdetään 1700-luvulta, jossa piikojen ja renkien palkkaero oli 30-40 %:a. Jatketaan 1970-luvulle, jolloin päivähoitojärjestelmä rakennettiin kohtuullisen kattavasti ja pääsetttiin naiset työelämään hankkimaan oikeasti omaa varallisuutta. Vuoden 2007 tehyläisten työtaistelu ja palkankorotukset ovat siis sivujuoni pitemmässä palkkatasa-arvon tarinassa.
Tehy-kiistalla on kiistämättä suuremmat vaikutukset politiikan tekoon kuin palkkaeroihin. Poliittinen puuttuminen naisten palkkakuoppiin opetti nyt sen, että itse ongelman esiinnostajaa pidetään syyllisenä koko ongelmaan. Isoja ongelmia ei kannata nostaa esiin, vaan kannattaa hymistellä ja tehdä 200 vuoden palkkaohjelmia, ostaa hyvä omatunto.
Niimpä niin. Se iso ongelma, naisten ja miesten palkkaero, uinukoot siis seuraavat sata vuotta, kunnes joku urhea prinsessa tai prinssi uskaltaa yrittää punaruusuisen ruusuaidan läpi herättämään päättäjiä ratkaisemaan yhteiskunnallista ongelmaa ja pyrkii jälleen tekemään konkreettisen ehdotuksen palkkaerojen kaventamiseksi. 2000-luvun alussa siitä syntyi sirkus, mutta oltaisiinko sitä viisaampia 2100-luvun alussa? Siihen saakka muistellaan kauhulla sitä hullua, joka mainitsi oikean-yhteiskunnallisen-ongelman-jonka-nimi-jääköön-mainitsematta.
Yksi on, joka on säilyttänyt vilpittömyyden kehän päänsä yllä, vaikka käyttääkin valtaansa aivan pyörremyrskyn keskiössä: media. Mediahan vain välittää kuvaa ja tietoa tapahtumista, itselleen ominaisella tavalla toimii kriittisesti valvoen vallanpitäjiä. Vai olisko niin, että mediassa rajataan kuvaan vain haluttu tai kerrotaan vain totuuden toinen puoli tai kasvatetaan myyntilukuja värikkäillä otsikoilla ja kirjoituksilla?
PS. Huomasitteko, että kun Don Heinäluoma mahtavasti ilmoitti hallituksen mahdollisesti kaatuvan vielä tällä vaalikaudella, ilmoitti Amigo Ahde, että nyt ei saa Heinäluoman pallia heiluttaa ja muukin avoin keskustelu demareiden olotilasta pitää lopettaa. Onnittelut vallanpitäjille ja pahoittelut uudelle sukupolvelle.
PPS. Muistaako kukaan, että edellinen hallitus pakotti rajavartijat töihin työtaistelusta huolimatta, kun Helsingissä järjestettiin urheilukisat. Nyt sairaanhoitajien määrääminen suojelutyöhön on jotenkin suurempi vääryys...
Onko Tehy-kiista vain sivujuoni?
Aivan aluksi joku saattoi olla onnellinenkin siitä, että valtakunnan politiikassa haluttiin edistää konkreettisesti samanpalkkaisuutta rivakkaammin ottein kuin 200 vuoden perspektiivillä (samanpalkkaisuustyöryhmä ehdotti palkkaerojen kuromiseksi 200 vuoden palkkaohjelmaa eli että 2015 vuoteen mennessä olisi editytty 5%:a).
Kuten tunnettua, palkankorotuksista on tavallisesti sovittu ulkoparlamentaarisesti tupo-pöydässä ja valtio on loppumetreillä toiminut varaventtiilinä lopputuloksen aikaansaamiseksi. On varmaankin turhaa muistuttaa, että tällä tupo-neuvottelulla on saatu aikaan toki vakautta, mutta ei palkkatasa-arvoa, kun asioista sopivat pääasiassa ukot. Tässäkin valossa on ymmärrettävää, että Tehyn naiset tekivät irtiottonsa.
Koko Tehy-kiista on yksityiskohta, kun arvioidaan naisten ja miesten palkkaerojen kaventumista pitkällä aikavälillä. Jos lähdetään 1700-luvulta, jossa piikojen ja renkien palkkaero oli 30-40 %:a. Jatketaan 1970-luvulle, jolloin päivähoitojärjestelmä rakennettiin kohtuullisen kattavasti ja pääsetttiin naiset työelämään hankkimaan oikeasti omaa varallisuutta. Vuoden 2007 tehyläisten työtaistelu ja palkankorotukset ovat siis sivujuoni pitemmässä palkkatasa-arvon tarinassa.
Tehy-kiistalla on kiistämättä suuremmat vaikutukset politiikan tekoon kuin palkkaeroihin. Poliittinen puuttuminen naisten palkkakuoppiin opetti nyt sen, että itse ongelman esiinnostajaa pidetään syyllisenä koko ongelmaan. Isoja ongelmia ei kannata nostaa esiin, vaan kannattaa hymistellä ja tehdä 200 vuoden palkkaohjelmia, ostaa hyvä omatunto.
Niimpä niin. Se iso ongelma, naisten ja miesten palkkaero, uinukoot siis seuraavat sata vuotta, kunnes joku urhea prinsessa tai prinssi uskaltaa yrittää punaruusuisen ruusuaidan läpi herättämään päättäjiä ratkaisemaan yhteiskunnallista ongelmaa ja pyrkii jälleen tekemään konkreettisen ehdotuksen palkkaerojen kaventamiseksi. 2000-luvun alussa siitä syntyi sirkus, mutta oltaisiinko sitä viisaampia 2100-luvun alussa? Siihen saakka muistellaan kauhulla sitä hullua, joka mainitsi oikean-yhteiskunnallisen-ongelman-jonka-nimi-jääköön-mainitsematta.
Yksi on, joka on säilyttänyt vilpittömyyden kehän päänsä yllä, vaikka käyttääkin valtaansa aivan pyörremyrskyn keskiössä: media. Mediahan vain välittää kuvaa ja tietoa tapahtumista, itselleen ominaisella tavalla toimii kriittisesti valvoen vallanpitäjiä. Vai olisko niin, että mediassa rajataan kuvaan vain haluttu tai kerrotaan vain totuuden toinen puoli tai kasvatetaan myyntilukuja värikkäillä otsikoilla ja kirjoituksilla?
PS. Huomasitteko, että kun Don Heinäluoma mahtavasti ilmoitti hallituksen mahdollisesti kaatuvan vielä tällä vaalikaudella, ilmoitti Amigo Ahde, että nyt ei saa Heinäluoman pallia heiluttaa ja muukin avoin keskustelu demareiden olotilasta pitää lopettaa. Onnittelut vallanpitäjille ja pahoittelut uudelle sukupolvelle.
PPS. Muistaako kukaan, että edellinen hallitus pakotti rajavartijat töihin työtaistelusta huolimatta, kun Helsingissä järjestettiin urheilukisat. Nyt sairaanhoitajien määrääminen suojelutyöhön on jotenkin suurempi vääryys...
posted by asiaa at 12:56
2 Comments:
Eikös teidän kuulu viettää tämä ilta Zetorissa eikä missään odotuksessa?
Hilipatihippaa ja hohhoijaa. Eipä oikein kestä kriittistä tarkastelua tämä postaus, vaikka sinällään oikeaan asiaan puuttuukin.
Ensinnäkin palkkaeroista. Prosenttilinja, jota työnantajat, Kokoomus ja akateemiset liitot ovat kautta aikain vaatineet, itse asiassa lisää palkkaeroja. Nytkin absoluuttisesti palkkaerot saattavat kasvaa, koska toisten lähtötaso prosenttikisaan on matalammalla. Tupoissahan on sovittu tasa-arvoeristä ja solidaarisesta palkkapolitiikasta. Ne ovat eroja tasoittaneet, tosin palkkaliukumat ovat puolestaan mitätöineet näitä vaikutuksia.
Kun blogisti on näemmä kiinnostunut palkkaerojen historiasta, hän olisi voinut huomata myös sen, että liittokierroksilla palkkaerojen, myös sukupuolten välillä, on ollut tapana kasvaa. Niin voi nytkin lopulta käydä, koska sairaanhoitajien sopimuskaudesta on tulossa esityksen mukaan varsin pitkä.
Palkkaerojen pohjana on ennen muuta alojen välinen segragaatio. Samalla sen taustalta löytyy perhevapaiden epätasaista jakautumista ja julkiselle sektorille liian yleistä työsuhteiden pätkimistä. Porvari voisikin aloittaa mm. hallitsemistaan kaupungeista. Käytännössä kaikki suuret kaupungit ovat Kokoomuksen, pienemmät taas Kepun hallitsemia. Mm. Espoossa paikallinen Kokoomus ainakin aluksi vastusti Maria Guzeninan (sd.) ehdotusta hoitajalisän maksamiseksi. Sanat ja teot, sanat ja teot...
Rajavartiolakosta muuten, ei sekään ole oikein rinnastettavissa. Kannattaa perehtyä hieman, ennen kuin kirjoittelee "asiantuntevia". Nykyinen lakiesitys, jota nyt siis toivottavasti ei sovelleta, pakottaisi itsensä irtisanoutuneet työntekijät olemaan töissä, kun 2005 kaavailtu laki, jota ei joskaan tarvinnut ottaa käyttöön, koski nykyisten työntekijöiden työajan pidentämistä. Eroja on myös työ- ja virkasuhteessa olemisessa.
Post a Comment
<< Home