Vapaata riistaa

On ainakin yksi kansanryhmä, mitä saa syyttää ja syyllistää ja siten kerätä kredittiä. Tupakan polttajat. Tupakoitsijat ovat ajojahdin kohde mitä tulee verotukseen tai baarissa tupakointiin. Julkisista tiloistahan tupakoitsijat on säädetty ulos ja tuntuu ihan soveliaalta epäillä tupakoitsijaa työpaikalla lintsariksi - kun muut uurastaa, tupakoitsija lekottelee tupakkitauolla. Kuka tahansa puoli tuttu saa tulla antamaan terveysneuvojaan, isot tädit ja sedät voivat tulla torumaan, kun niin nuorena polttaa tupakkaa ja maalailemaan kauhukuvia tulevaisuudesta. Tupakoinnin kriminalisointi on jo harrastelija-sossun märkä uni.

Miksei myös muu elämää ja elämänlaatua tuhoavaa tapaa sitten paheksuta yhtä levein rintamin? Kaljan juojille suunniteltiin varoitustarra, autolla kaahaajilla on omat muistomerkit hidasteina ja kännykkä-vanhemmat ovat saaneet otsikkonsa, mutta tupakoitsijat ovat silti helvetin alimman kerroksen asukkeja.

Väitän, että stressi on yhtä tappavaa kuin tupakka, mutta silti sitä pidetään hyväksyttynä elämäntapana, jopa kunnollisuuden tunnustuksena. Ihmeellistä. Suomalainen yhteiskunta tarvitsisi oman stressistä vieroituksen päivystävän puhelimen ja työnantajat ylityöveron. Olisivatko työntekijäjärjestöt epäonnistuneet, kun ei eduskunta voi säätää suoraa 1,5 kerrointa jokaiselle ylityötunnille?