Julkisten palvelujen tulevaisuus - onko sitä?
Josko vielä muutama post-vaalifiilis. Tai sellaisia keskusteluja vaalien ajoilta, jotka olen kätkenyt sydämeeni ja siellä niitä tutkiskellut, peruskoulun opetuksesta tutun Marian tyyliin.
Ennen vaaleja, kun joskus (esim. kännissä) käytiin näitä keskusteluja julkisista palveluista tai verotuksesta, niin aika moni mun kaveripiirissä ajattelee pystyvänsä tulevaisuudessa maksamaan itse omasta tai lastensa terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Luulisin, että tämä olettamus perustuu siihen, että nämä ko. henkilöt ajattelevat tulotasonsa nousevan runsaasti tulevaisuudessa. (Ja tietty siihen perusolettamukseen, että kallis on aina parempaa vrt. lukukausimaksukeskustelu..) Ja sellaiseen ajatteluun korkeakoulujärjestelmämme yrittää meitä asennekasvattaakin. On järjestelmä siis jossain onnistunut. Eikä siinä mitään.
Tulotasot tulevat varmasti nousemaan. Jos eivät muuten, niin painetaan lisää rahaa vaan. Mutta kuinka realistista on olettaa, että palvelujen hintataso pysyy samana tulevaisuudessa? Suhteessa palkkatasoon siis. Jos nytkään ei alipalkatuille aloille löydy tekijöitä tai palkankorotuksille maksajia, niin miten niitä löytyy seuraavan nelivuotiskauden aikana? Ulkoistamalla ja tehostamalla toimintoja? My ass.
Tämä on vähän, kuin ylioppilaskuntien toiveet opiskelijoiden terveydenhuoltoa kohtaan. Palveluita pitäisi parantaa ja jonoja lyhentää, mutta mitään maksuja ei saisi korottaa.
Kommentoidaan nyt vielä tuota huippuyliopistohankettakin, vaikka sehän on jo näissä opiskelijamaailman blogipiireissä (ai siis missä??) niin passé. Mielestäni edelleen voi kysyä, että mikä tuon uuden yhdistelmäyliopiston tarkoitus sitten loppujen lopuksi on. Haetaanko tässä nyt ratkaisua ongelmalle, jota ei ole edes vielä määritelty kunnolla? Entäs jos veronmaksajat ostaisivat rehtoreille pääsiäisen kunniaksi huippuyliopistokyltit koulujen eteen? Voitaisiinko sitten siirtyä miettimään yliopistorahoituksen oikeita ongelmia?
Loppujen lopuksi aika vähän mahtui pieneen sydämeen. Niitä ajatuksia siis.
4 Comments:
Aika moni kaveripiirissäsi paitsi ajattelee pystyvänsä niin myös käytännössä niin tekeekin. Työterveyshuolto ei ole työnantajallekaan ilmaista vaan sen eteen on proletaarin tuotettava jotain ja verrattain monella on lapselleen vakuutus hoitokulujen varalta. Valtaosa normaalisairasteluista hoituu näiden hoitamana.
On totta, etteivät yksityiset lääkäriasemat sitten niin suuresti tee syöpäleikkauksia, mutta kukas sitä nyt ajattelisi (paitsi ne puolet suomalaisista jolle asia osuu omalle kohdalle ennen pitkää)?
Mutta ei silti taida olla oletettavaa, tai varsinkaan toivottavaa, että kaikki terveydenhuolto olisi tulevaisuudessa vakuutusperusteista? Amerikkalaistunut tämä maa on toki, mutta aika kaukana tuosta vielä ollaan. Ainakin musta tuntuisi iljettävältä elää yhteiskunnassa, jossa kaikki olisi kiinni vakuutuksesta ja sen kattavuudesta. Ja eipä se työterveyshuoltokaan paljoa vapaa-ajan sattumuksia kata. Vai ratkaistaanko veronalennusten rahoitus poistamalla ihmisiltä vapaa-aika?
Jup, ne vakuutusmaksut olisivat aika isoja. Niitä nimitettäisiin... veroiksi?
Eilen Iloisten veronmaksajien verokoulussa Eläketurvakeskuksessa käytiin hyvää keskustelua aiheen ympäriltä. Esitin itse, että niin kauan kuin palvelusektorin osuus BKT:sta kasvaa, on julkisilla palveluilla koko ajan enemmän kilpailijoita; kilpailulla tarkoitan siis kilpaa ihmisten ajasta ja rahasta. Puhtaan rahakilvanhan julkinen voittaa, mutta vaikkapa leffateatterissa vietetty aika on pois kirjastokäynnistä. Käyttämättömästä palvelusta taas ei tee mieli maksaa ja kierre on valmis.
Hei tyypit, nykyään veroja maksavat tavalla tai toisella kaikki. Vakuutuksia vain ne, joilla on varaa. Tai halua. Tai ymmärrystä (nimim. eipä kerran ollut matkavakuutusta).
Mutta siinä Matti olet oikeassa, että moni ei kauaa jaksa maksaa palveluista, joita ei saa/käytä. -> Julkiselle terveydenhuollolle on tehtävä se kuuluisa jotain.
Post a Comment
<< Home