Turhautuneita ajatuksia työmarkkinoiden tasa-arvosta
Tämän vuoden lopussa tulee täyteen ensimmäinen kaksivuotiskauteni Akavan opiskelijavaltuuskunnassa (Aova) . Taitaa samalla jäädä viimekseksi. Ja miksipä ei jäisi, kahdessa vuodessa toiminnasta kuin toiminnasta saaneevat kaikki osapuolet irti sen mitä ovat halunneetkin. Lienee siis tilinpäätöksen aika. Tai ei, en kyllä taida sellaista kirjoitella, ei mulla siihen liene oikeutta, niin vähän olen ehtinyt/halunnut/pystynyt käymään noissa Aovan tapaamisissa tämän vuoden puolella. Kolme kertaa olen käynyt paikalla tänä vuonna, mutta yhteenkään kokoukseen en ole jäänyt (onneksi viime vuonna ees vähän enemmän, kirj. huom.). Huonosti hoidettu. Tunnustan.
"Työmarkkinapolitiikassa on korostettava tasa-arvoa, jonka keskeinen osa-alue on palkkatasa-arvo sukupuolten välillä." (Aovan painopisteet 2006)
Minusta on hienoa ja jopa upeaa, että Aova ajaa ainakin painopistealueidensa mukaan sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Hiven lisää konkretiaa tähän ei kyllä haittaisi varmasti ketään. Muuten tuollainen kirjaus jää aika laillla kaikille hyvää ja kaunista- linjalle. Mikäs siinä tietty sit, jos hymistelystä saa kiksejä. Mutta jos samaan aikaan kuulee akavalaisten toimijoiden suusta kommentteja, joiden mukaan naiset saisivat enemmän palkkaa, "jos vaan viitsisivät yrittää", niin meinaa oikeasti tulla paha olo. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ja on tullutkin. Tämä ei siis ollut pelkkää kuviteltua tilannetta. Valitettavasti.
Mua oikeasti ärsyttää se, että nämä sukupuolten väliset palkkaerot ovat olleet varsinainen hymistelyasia jo vaikka kuinka pitkään. Kuka asialle on oikeasti tehnyt jotain? "Tämä on varmasti vakava ongelma, mutta meidän alahan on varsin tasa-arvoinen" olisi kysyttäessä varmaan jokaisen ay-johtajan vastaus. Uskaltavatkohan nyt Ollilan esimerkin jälkeen ryömiä esiin kapean katsannon koloistaan. Kaipa nöyrät jumalaansa seuraavat. Ja jopa vieläkin turhauttavampaa on, että varsinkin useille akavalaisille (no joo, miksei muillekin, mutta niistä mulla ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta) toimijoille kiintiöistä puhuminen tuntuu olevan perustuloakin pahempaa kommunistiajattelua. En ymmärrä, että miten paljon vaatii sen tosiasian myöntäminen, että emme edelleenkään elä tasa-arvoisessa maailmassa. Emme edes tuolla reippaassa työelämässä. Ja, että työnantaja ei edelleenkään pidä miestä ja naista samanarvoisina työntekijöinä kaikkialla. Mahdollisuuksien tasa-arvo voi olla olemassa käsitteenä. Ensin meidän pitää rakentaa ne mahdollisuudet tähän yhteiskuntaan. Vaikka sitten niillä kiintiöillä. Keskustelu on auki. Nyt.
Ja kaikille niille, jotka alkavat nyt moittia mua, että enkö näe miten asiat ovat kehittyneet viime vuosina/80-luvulta/vuosisadan alusta, voisi joku kehittää jonkinlaisen yhteiskunnan nykyarvotaulukon, jonka avulla näitä yhteiskuntia ja vallitsevia arvomaailmoja ym. voisi sitten vertailla toisiinsa paremmin. Huisia, diskontataan suomalaista yhteiskuntaa.
Aova piti tämän kaksivuotiskauden viimeisen seminaarinsa ja kokouksensa joskus marraskuun lopussa risteilemällä Tallinnaan ja takaisin. Täälläkin olin mukana vain sen iltatilaisuuden, koska työt eivät enää tänä vuonna ole juuri enempää läsnäoloa sallineet. Viihdyin. Toiminnassa on paljon mukana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole ylioppilaskunnista innostuneet. Ja sen lisäksi toi on aika hyvä foorumi yhdistämään yo/amk-tyyppejä. Siitähän voisi vielä jollain lailla saada enemmänkin irti. Ideoita minulla ei kyllä ole valmiina tarjota, mutta onneksi vaihtavat sinne vuodenvaihteessa tuoreita ajatuksia.
Ai niin. Kävin muuten Samokin glögeillä silloin joulukuun alussa. Ja enpä olisi arvannut, miten hyvin viihdyin siellä. En niinkään siellä sylliläisten ja muiden vieraiden valloittamassa kirjastohuoneessa, vaan ihan keskustelemassa tän, tulevan ja edellisten vuosien samokkilaisten kanssa. Tämä ehkä todisti sen, että meidän välillä taitaa riidellä vain asiat. Onneksi. Mutta kyllä mua silti vieläkin ihmetyttää, miksi sitä luvattua Samokin liittokokouksen hyväksymää poliittista linjapaperia (jossa on siis tämä nyt jo kuuluisa terveydenhuoltolinjaus) tai siihen liittyvää taustamuistiota ei ole meille asti vielä saatu. Viimeisin selitys (pe 16.12.) taisi olla se, että liittokokouksen pöytäkirjoja ei ole vielä allekirjoitettu. Näin kai sit.
"Työmarkkinapolitiikassa on korostettava tasa-arvoa, jonka keskeinen osa-alue on palkkatasa-arvo sukupuolten välillä." (Aovan painopisteet 2006)
Minusta on hienoa ja jopa upeaa, että Aova ajaa ainakin painopistealueidensa mukaan sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Hiven lisää konkretiaa tähän ei kyllä haittaisi varmasti ketään. Muuten tuollainen kirjaus jää aika laillla kaikille hyvää ja kaunista- linjalle. Mikäs siinä tietty sit, jos hymistelystä saa kiksejä. Mutta jos samaan aikaan kuulee akavalaisten toimijoiden suusta kommentteja, joiden mukaan naiset saisivat enemmän palkkaa, "jos vaan viitsisivät yrittää", niin meinaa oikeasti tulla paha olo. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ja on tullutkin. Tämä ei siis ollut pelkkää kuviteltua tilannetta. Valitettavasti.
Mua oikeasti ärsyttää se, että nämä sukupuolten väliset palkkaerot ovat olleet varsinainen hymistelyasia jo vaikka kuinka pitkään. Kuka asialle on oikeasti tehnyt jotain? "Tämä on varmasti vakava ongelma, mutta meidän alahan on varsin tasa-arvoinen" olisi kysyttäessä varmaan jokaisen ay-johtajan vastaus. Uskaltavatkohan nyt Ollilan esimerkin jälkeen ryömiä esiin kapean katsannon koloistaan. Kaipa nöyrät jumalaansa seuraavat. Ja jopa vieläkin turhauttavampaa on, että varsinkin useille akavalaisille (no joo, miksei muillekin, mutta niistä mulla ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta) toimijoille kiintiöistä puhuminen tuntuu olevan perustuloakin pahempaa kommunistiajattelua. En ymmärrä, että miten paljon vaatii sen tosiasian myöntäminen, että emme edelleenkään elä tasa-arvoisessa maailmassa. Emme edes tuolla reippaassa työelämässä. Ja, että työnantaja ei edelleenkään pidä miestä ja naista samanarvoisina työntekijöinä kaikkialla. Mahdollisuuksien tasa-arvo voi olla olemassa käsitteenä. Ensin meidän pitää rakentaa ne mahdollisuudet tähän yhteiskuntaan. Vaikka sitten niillä kiintiöillä. Keskustelu on auki. Nyt.
Ja kaikille niille, jotka alkavat nyt moittia mua, että enkö näe miten asiat ovat kehittyneet viime vuosina/80-luvulta/vuosisadan alusta, voisi joku kehittää jonkinlaisen yhteiskunnan nykyarvotaulukon, jonka avulla näitä yhteiskuntia ja vallitsevia arvomaailmoja ym. voisi sitten vertailla toisiinsa paremmin. Huisia, diskontataan suomalaista yhteiskuntaa.
Aova piti tämän kaksivuotiskauden viimeisen seminaarinsa ja kokouksensa joskus marraskuun lopussa risteilemällä Tallinnaan ja takaisin. Täälläkin olin mukana vain sen iltatilaisuuden, koska työt eivät enää tänä vuonna ole juuri enempää läsnäoloa sallineet. Viihdyin. Toiminnassa on paljon mukana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole ylioppilaskunnista innostuneet. Ja sen lisäksi toi on aika hyvä foorumi yhdistämään yo/amk-tyyppejä. Siitähän voisi vielä jollain lailla saada enemmänkin irti. Ideoita minulla ei kyllä ole valmiina tarjota, mutta onneksi vaihtavat sinne vuodenvaihteessa tuoreita ajatuksia.
Ai niin. Kävin muuten Samokin glögeillä silloin joulukuun alussa. Ja enpä olisi arvannut, miten hyvin viihdyin siellä. En niinkään siellä sylliläisten ja muiden vieraiden valloittamassa kirjastohuoneessa, vaan ihan keskustelemassa tän, tulevan ja edellisten vuosien samokkilaisten kanssa. Tämä ehkä todisti sen, että meidän välillä taitaa riidellä vain asiat. Onneksi. Mutta kyllä mua silti vieläkin ihmetyttää, miksi sitä luvattua Samokin liittokokouksen hyväksymää poliittista linjapaperia (jossa on siis tämä nyt jo kuuluisa terveydenhuoltolinjaus) tai siihen liittyvää taustamuistiota ei ole meille asti vielä saatu. Viimeisin selitys (pe 16.12.) taisi olla se, että liittokokouksen pöytäkirjoja ei ole vielä allekirjoitettu. Näin kai sit.
posted by asiaa at 01:34
2 Comments:
Sosiaalialalla ei sukupuolten välinen tasa-arvo palkkapolitiikassa paljon lohduta. Olit mies tai nainen, palkka sucks! Kaikki kun olemme aivan liian syvällä siellä, jonne rahaa ei liikaa tipu.
Peräänkuulutan siis yhdenvertaista palkkapolitiikkaa tasa-arvoisen rinnalle. Yhtä laajalla koulutustaustalla pitäisi saada yhtä paljon rahaa riippumatta alasta!
Kuuntelin joskus syksyllä Kansanradiota (joka on muuten pääasiallinen yhteiskuntapolitiikan tietolähteeni, kuten varmaan on huomattu..), jossa itseään insinööriksi (ei paljastanut sitä heti, mutta puhui jossain kohtaa ohi suunsa) kutsuva henkilö ajoi takaa samaa asiaa. Tavallaan. Hän oli kuitenkin samaan aikaan voimakkaasti sitä mieltä, että ainakaan insinöörien, varsinkaan paperi-insinöörien, palkkaan tämä ei saisi kuitenkaan vaikuttaa. Mutta kyllä hän olisi mielellään antanut sosiaalialalle lisää, kunhan se ei vaan olisi hänen alansa palkkaan vaikuttanut.. jne.
Tämä ehkä kuvastaa aika monen ihmisen ajattelua (ei välttämättä allekirjoittaneiden), eli työtä riittänee. Ideoita?
Tietenkin kaikki ilkeät kapitalistisiat (onko sellaisia olemassa edes?) miettiävät, että pitääkö ihmisen edes tehdä omia uravalintojaan itse.. (Futuramassa kaikille laitettiin mikrosiru, joka määritti heidän tehtävänsä yhteiskunnassa)
Post a Comment
<< Home