Parempi maailma (meille)

Me tahdoimme suureksi Suomenmaan

2007-12-06T15:08:00.001+02:00

Aika. Sitä on kulunut. Ja se myös kuluttaa. Ainakin meidän työyhteisössä tänä syksynä. Näin itsenäisyyshengessä sitä miettii, että miten itsenäinen sitä pitäisi olla, että työilmapiiriä saisi parannettua. Tai itsepäinen. Että vaatisi sovittujen asioiden tapahtumista. Milloin sitä huomataan, ettei kuolemaisillaan olevan hevosen hakkaaminen enää auta?

Tänään on Helsingissä ylioppilaiden soihtukulkue, kuten on ollut jo 50-luvun alusta lähtien. Kaikki niin, kuin ennenkin, vai? Vaan ei ole. Tänä vuonna kulkueen kärjessä olevasta Suomen lippujen lippulinnasta on vaihdettu ylioppilaskuntien ihmiset pois ja laitettu tilalle kadetteja. Mietityttää, että kenen päätöksellä. Asiasta ei tiedotettu kenellekään suoraan, joka on omiaan nostattamaan kulmakarvoja. Kuinka moni ylioppilas loppujen lopuksi haluaisi olla mukana "sotilasparaatissa"?

Tätähän voisi pitää pienenä asiana ja sitä se toki voi olla. Kyse on kuitenkin siitä, millaisia mielikuvia pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat haluavat ulospäin välittää. Ylioppilaat tiukasti kadettien komennossa? Vai sitten jotain muuta? Tänä vuonna valittiin tuo ensimmäinen. Militarismin ihannointi ylioppilaspiireissä ei toki ole uutta, pitäväthän monet AKS:n toimintaa edelleen nyky-ylioppilasliikkeenkin tavoitetilana.

Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta on muutenkin lähinnä ansiomerkkejä, sotilasparaateja ja muuta voimannäyttöä. Tavallinen kansa näyttää voimiaan muutaman kirkkaan jälkeen. Isänmaallisuutta todistellaan sitten vertailemalla leijona-korujen kokoa ja hakaten maahanmuuttajia, yleensä siis toisia suomalaisia. Eikö olisi jo aika tuoda esiin muitakin itsenäisyyteen liittyviä mielikuvia?

Ääri-isänmaallisuus ja sotilaiden marssittaminen kaduilla eivät taida koskaan olla luoneet hyvinvointia suomalaisille. Milloin opimme jotain? Edes historiasta..

Sata vuotta Ruususen unta

2007-11-17T12:56:00.000+02:00

Tänään, lauantaina 17.11. voisi olla virallinen Odotuksen päivä, sillä ratkaisua Tehy-kiistaan ei varmasti synny ennen sunnuntai-iltaa. Siksipä odotuksen aika on hyvä käyttää pohdintaan.

Onko Tehy-kiista vain sivujuoni?

Aivan aluksi joku saattoi olla onnellinenkin siitä, että valtakunnan politiikassa haluttiin edistää konkreettisesti samanpalkkaisuutta rivakkaammin ottein kuin 200 vuoden perspektiivillä (samanpalkkaisuustyöryhmä ehdotti palkkaerojen kuromiseksi 200 vuoden palkkaohjelmaa eli että 2015 vuoteen mennessä olisi editytty 5%:a).
Kuten tunnettua, palkankorotuksista on tavallisesti sovittu ulkoparlamentaarisesti tupo-pöydässä ja valtio on loppumetreillä toiminut varaventtiilinä lopputuloksen aikaansaamiseksi. On varmaankin turhaa muistuttaa, että tällä tupo-neuvottelulla on saatu aikaan toki vakautta, mutta ei palkkatasa-arvoa, kun asioista sopivat pääasiassa ukot. Tässäkin valossa on ymmärrettävää, että Tehyn naiset tekivät irtiottonsa.

Koko Tehy-kiista on yksityiskohta, kun arvioidaan naisten ja miesten palkkaerojen kaventumista pitkällä aikavälillä. Jos lähdetään 1700-luvulta, jossa piikojen ja renkien palkkaero oli 30-40 %:a. Jatketaan 1970-luvulle, jolloin päivähoitojärjestelmä rakennettiin kohtuullisen kattavasti ja pääsetttiin naiset työelämään hankkimaan oikeasti omaa varallisuutta. Vuoden 2007 tehyläisten työtaistelu ja palkankorotukset ovat siis sivujuoni pitemmässä palkkatasa-arvon tarinassa.

Tehy-kiistalla on kiistämättä suuremmat vaikutukset politiikan tekoon kuin palkkaeroihin. Poliittinen puuttuminen naisten palkkakuoppiin opetti nyt sen, että itse ongelman esiinnostajaa pidetään syyllisenä koko ongelmaan. Isoja ongelmia ei kannata nostaa esiin, vaan kannattaa hymistellä ja tehdä 200 vuoden palkkaohjelmia, ostaa hyvä omatunto.

Niimpä niin. Se iso ongelma, naisten ja miesten palkkaero, uinukoot siis seuraavat sata vuotta, kunnes joku urhea prinsessa tai prinssi uskaltaa yrittää punaruusuisen ruusuaidan läpi herättämään päättäjiä ratkaisemaan yhteiskunnallista ongelmaa ja pyrkii jälleen tekemään konkreettisen ehdotuksen palkkaerojen kaventamiseksi. 2000-luvun alussa siitä syntyi sirkus, mutta oltaisiinko sitä viisaampia 2100-luvun alussa? Siihen saakka muistellaan kauhulla sitä hullua, joka mainitsi oikean-yhteiskunnallisen-ongelman-jonka-nimi-jääköön-mainitsematta.

Yksi on, joka on säilyttänyt vilpittömyyden kehän päänsä yllä, vaikka käyttääkin valtaansa aivan pyörremyrskyn keskiössä: media. Mediahan vain välittää kuvaa ja tietoa tapahtumista, itselleen ominaisella tavalla toimii kriittisesti valvoen vallanpitäjiä. Vai olisko niin, että mediassa rajataan kuvaan vain haluttu tai kerrotaan vain totuuden toinen puoli tai kasvatetaan myyntilukuja värikkäillä otsikoilla ja kirjoituksilla?

PS. Huomasitteko, että kun Don Heinäluoma mahtavasti ilmoitti hallituksen mahdollisesti kaatuvan vielä tällä vaalikaudella, ilmoitti Amigo Ahde, että nyt ei saa Heinäluoman pallia heiluttaa ja muukin avoin keskustelu demareiden olotilasta pitää lopettaa. Onnittelut vallanpitäjille ja pahoittelut uudelle sukupolvelle.
PPS. Muistaako kukaan, että edellinen hallitus pakotti rajavartijat töihin työtaistelusta huolimatta, kun Helsingissä järjestettiin urheilukisat. Nyt sairaanhoitajien määrääminen suojelutyöhön on jotenkin suurempi vääryys...

Tämä on testi

2007-09-21T13:45:00.000+03:00

Olin yllättynyt. Pitkästä aikaa poliittisessa keskustelussa, joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Aihe on viime aikojen tapahtumien jälkeen taas mietityttänyt kaikkia, mutta silti (vai juuri siksi?) juuri kukaan ei ole kehdannut ääneen sanoa siitä mitään. Ei pidä syyllistää kaikkia, sanotaan. Eipä niin, siksi onkin tärkeää tarttua ongelmaan oikeasti.

Sinänsä se, että poliiseilla yms. testaaminen on normikäytäntö, kertoo ehkä jotain yhteiskuntamme rakenteista (tärkeintä olla skarppi ampuja, ei skarppi ampumahaavojen paikkaja). Tai sitten tiettyjen ammattien arvostuksesta.

Tämän päivän Hesarin mukaan Sarkomaan avauksesta testauspolitiikassa on pöyristytty. Lieneekö toimittajalla on ollut oma lehmä ojassa, sillä eipä jutun lainauksista ainakaan käy tämä pöyristyminen ilmi.

Sanoin eräälle toiselle ministerille eilen, hänen asiasta kysyessään, että eihän elintarvikealan salmonellatestausta kyseenalaista kukaan. Miksi siis ihmiskehoa ja mieltä rappeuttavat aineet ovat yksityisasia, mutta jo puhjenneet taudit eivät?

Tervetuloa 2000-luvulle. Elämä on testi.

Sanoista ja teoista (jotka jäävät tekemättä)

2007-09-02T14:59:00.000+03:00

Jouduin eilisissä tupaantulijaisissa aika lailla puun ja kuoren väliin. Väitin itseäni feministiksi. Voiko pahempaa virhettä tehdä, kun vastassa on älykäs ja kaunis nainen (ja kello on noin puoliyö). Suureen ääneen vielä uhosin toimivani täysin feminististen periaatteiden mukaisesti. Visioin eräänkin ylioppilaskunnan parempaa huomista ja toivoin kovasti, että sen 135-vuotiseen historiaan olisi mahtunut enemmänkin, kuin yksi (1) naispääsihteeri ja kaksi (2) naispuolista hallituksen puheenjohtajaa. Se on vähän. Aivan säälittävän vähän, varsinkin kun samaisen yliopiston opiskelijoista on naisia tällä hetkellä noin neljännes.

Feminismi on nykysuomen sanakirjan (Otava 1992) mukaan pyrkimys naisen ja miehen tasa-arvoisuuteen. Tämän määritelmän mukaan, voiko kukaan olla olematta feministi? Toisaalta, teot ratkaisevat, eivät pelkät puheet.

Niin ne teot. Minua pyydettiin siellä tupareissa sitten tekemään asian eteen jotain, jos kerran olen muka niin huolissani. Ja jos muka näen asioita paremmin/laajemmin/lisää oma sana, kuin muut. TKY:n Polyteekkarissa oli keväällä mielipidekirjoitus, jossa oli yksi näkökulma miesten ja naisten tasa-arvoon. Siinä kritisoitiin teekkareiden vappulehtikulttuuria ja pidettiin sitä liian miesvaltaisena. On täysin selvää, että TKK/TKY on edelleen hyvin voimakkaasti miesten maailma ja tämä on varmasti vain yksi tämän ilmiön ilmentymä, ehkä jopa jäävuoren huippu. Toiminnassa ja asenteissa miesten hallitsevuus näkyy oikeastaan kaikessa. Ehkä eniten minua on ihmetyttänyt useiden ihmisten haluttomyys myöntää tätä aikaisemmin. Varsinkin naisten. Kaikki haluavat olla niitä "hyviä jätkiä", jotta pärjäisivät. Ja jos tuota mielipidekirjoitusta pidettiin äärifeminisminä tai haihatteluna tai jonain vieläkin pahempana, niin ollaan asenneilmapiirin muutoksessa vielä hyvin, hyvin alkuvaiheessa.

Kieltäydyin silti ottamasta asiaan kantaa julkisesti, "en ole ehtinyt ajatella tätä noin pitkälle.." Minkä takana oikeasti seison? Kannatan avointa keskustelua, mutta en halua sitä itse luoda.. Olenko nykyvihreä, joka ostaa luomua, vain jos se on halvempaa? Näköjään. Vai eikö hyväkään tarkoitus pyhitä kaikkia keinoja?

Sulaa urheiluhulluutta

2007-08-26T23:25:00.000+03:00

Oikeastaan on tyhmä kirjoittaa juttuja, joilla ei ole mitään tarkoitusta (eikä edes mitenkään "oikeastaan", vaan se on). Edellinen kirjoitus oli sellainen. Ideana oli sanoa terävästi, että Vantaata olisi syytä kehittää. Lopputuloksena oli tylsynyt paatos aivan muusta. Kuraa. Ehkä enää ei pitäisi kirjoittaa, jos ainoa muusa on työnantajan kännykkäkamera.

Ylioppilasmaailma on herännyt henkiin kesähorteestaan. Tai jos nyt isoimpien(?) pamppujen kokoontumisajoa Villingissä sellaisena voi pitää. Ikuisia totuuksia kuultiin asioista ja varsinkin niiden vierestä. Yksi kestosuosikki on ollut Opiskelijoiden liikuntaliitto.

-"Kenelle OLL:sta on muka hyötyä?"
-"Miksei SYL vois hoitaa sitä edunvalvontaa??"
-" Mitä hyötyä siitä on meidän opiskelijoille, ku ei meil oo mitään omaa urheiluhallia?"
-"Mitään jäsenmaksukorotuksii ei voi enää tulla!"
-"Mitä järkeä on tukea ain vaan huippu-urheilua?"
-"Mä en ainakaan tykkää juosta yhtään.."
-"No miks teidän ylioppilaskunta ei sit kuulu siihen??"
-"Miksi pitäisi kuulua?"

Liikuntatoimijoita on pidetty löyhässä hirressä koko 2000-luku. Esim. HYY:n tai TKY:n piirissä OLL:sta eroamisesta puhuminen nousee esiin tasaisin väliajoin. Hauska aihe sinänsä - ainakin HYY:n eroaminen tietäisi lopullista kuoliniskua OLL:lle.

Vaikka OLL ei kovin tehokkaasti olekaan toiminut (täysin subjektiivinen mielipide, vai onko?) ainakaan ulospäin, niin voivat ylioppilaskuntapamput katsoa vain peiliin. Valtaa tässäkin järjestössä käyttää ylioppilakuntien miehittämä liittokokous, jolla on täysi mahdollisuus tehdä järjestölle mitä haluaa. Vuodesta toiseen silti vaan odotellaan, vaikka sinänsä mikään ei muutu ja OLL:n jäsenmäärä vain pienenee. Mutta ehkä tästä veitsenterätilanteesta nautitaan. Valta kiihottaa. Joku varmasti saanee edes pikkuisen erektion (sukupuolesta riippumatta), kun pääsee "painamaan nappia". Pum - OLL häviää. Pum - OLL säilyy.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että haluaako ylioppilasliike säilyttää OLL:n mittavat valtionavut opiskelijoiden liikunta- ja hyvinvointiedunvalvonnassa vai pidetäänkö aikas lyhytnäköisesti kiinni "edustajiston kannasta" ja vastustetaan suureen ääneen "huippu-urheilun tukemista". Kuten Villingissä kuultiin, niin tällä hetkellä vaihtoehtoina on kaikkien lähteminen mukaan (esim. niin, että SYL ja Samok liittyvät OLL:n jäseniksi) tai sitten "viimeinen sammuttaa valot".

Toivottavasti tässä kirjoituksessa on edes vähän järkeä, muuten saattavat valot sammua täältäkin.

Vantaalaisuus - osa luonnollista karsintaa?

2007-08-21T00:31:00.002+03:00

Olin joku aika sitten sitten elämäni ensimmäistä kertaa Korsossa. Tai jos tarkkoja ollaan, niin on siitä jo aikaa (aika tarkka olen joo..). Olin siis paikassa, joka on lähinnä kuuluisa asioista, jotka eivät siellä oikeasti ole, kuten Räkkärimarketista ja sen kassasta. Tämä kuvakin on sieltä (ei siis sieltä marketista urpot, kun ei sitä ole oikeasti olemassa!), lämpimästä Ankkarockista. "Korso elää" saattaa olla itseironiaa, mutta ehkäpä silti piilotettua kotipaikkaylpeyttä.

Myönnän etten tiennyt, että Vantaasta tuli kaupunki vuonna 1974. Tarkoittaako tämä sitä, että on paljon muutakin, mitä en tästä entisestä Helsingin maalaiskunnasta tiedä. Jotenkin se on aina vaan ollu poissa. Silmistä. Ajatuksista. Näistä kirjoituksista. Paitsi silloin kuin räjähtää tai sattuu. Tai pahaa. Kuka oikeasti muistaa, että Ahtisaaren vetämät Acehin rauhanneuvottelut käytiin Vantaalla vuonna 2005?

Tämän kevään Sipoo-kohu ei ole pääkaupunkiseudulla mitenkään uutta. Vantaa menetti jo puoli vuosisataa sitten kaksi kolmasosaa asukkaistaan Helsingille. Valtioneuvoston päätöksellä, luonnollisesti. Paasikiven johtamassa hallituksessa oli tuolloin 35 ministeriä, jääviyskysymykset eivät tainneet juuri olla tapetilla. Silloin se oli vielä kansakunnan etu, ei kansallisen kilpailukyvyn. Tai mitä näitä yleisiä syitä nyt onkaan ollut.. Miten paljon järkevämpää kaupunkisuunnitellun kannalta olisi ollut totetuttaa ne luvatut yliopistot Vantaalle ja pääradan varteen? No ehkä paikalliset demarit tilaavat Rob Helsingiltä kalliin mainoskampanjan, joka muuttaa kaupungin nimen vetovoimaiseksi latinasekamelskaksi. Voivat sitten painattaa pinkan uusia esitteitä ja järjestää vaikka pihajuhlat.

Kuvan taustalla muuten soittaa Nine Inch Nails. Rokkasi se setä.

Suomen halveksituin vähemmistö

2007-08-06T10:57:00.000+03:00

Viime viikon torstai (2.8.) oli hyvä päivä. Rauni Pursiainen, joka on Romaninuoren tie työelämään-projektin projektipäällikkö, palautti Helsingin Sanomissa julkaistulla mielipidekirjoituksella uskoni siihen, että Suomessa voidaan keskustella myös vaikeista asioista. Vieläpä ilman hyökkäävää asennetta (toisin kuin täällä). Tai syyllistämistä (katso edellä). Tai nyrkkitappelua.

Toivottavasti mahdollisimman moni teistä on saanut kirjoituksen käsiinsä, koska en sitä tässä kehtaa täysin uudelleen julkaista. Verrattuna tämän kesän muuhun kärhämöintiin aiheesta, oli Pursiaisen kirjoitus raikas tuulahdus suoraa puhetta ja ratkaisukeskeisyyttä. Romaninuorten tarpeet eivät juuri eroa muidenkaan samanikäisten nuorten tarpeista Suomessa. Kaikki haluavat kouluttautua, perustaa perheen ja saada töitä. Siis elää onnellisesti ja tasapainoisesti.

Suomessa elää 10 000 ihmisen kielellinen, kultturellinen ja etninen vähemmistö. Ainoa vähemmistö, josta saa täysin vapaasti kertoa halveksuvia ja rasistisia vitsejä, ilman mitään pelkoa muiden moralisoinnista tai paheksuvista katseista. Ja näitä vitsejä kuulee kaikkien suusta, missä tahansa tilanteessa. Käsittämätöntä, aivan täysin käsittämätöntä! Vaikka romanit elävät useidenkin tilastojen mukaan Suomessa paremmin, kuin heidän muu heimonsa pitkin Eurooppaa, ei aihetta juhlaan pitäisi olla. Ainakaan näillä syrjäytymis- ja työttömyysluvuilla.

Jos Romaniasian neuvottelukunnan pääsihteeri (jonka koen olevan tietyntyyppisen auktoriteetin ja romanien asioiden puolestapuhujan asemassa) ei pysty parempaan keskusteluun julkisessa mediassa (esim. Ajankohtainen kakkonen 31.8.), niin näyttää tilanne kyllä todella vaikealta. Aihe ei voi enää olla yleisesti tabu. Tällä hetkellä olemme vain kuulleet syytöksiä salailusta yhdeltä puolelta ja omanpesänlikaamis-syytöksiä toiselta.

Olen Pursiaisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että ei kaikkia ongelmia voi paeta vain oman kulttuuritaustan tai sen ja valtaväestön erilaisuuden taakse. Minusta on käsittämätöntä, että edelleenkin monet opettajat hyväksyvät monia häiriökäyttäytymistilanteita tai poissaoloja "kulttuurisyillä". Tämähän vain antaa lisää vauhtia syrjäytymisen pimeässä putkessa.

Meillä oli suunnitelmissa pyytää romaniyhteisön edustajaa puhumaan tapaamisemme jo keväällä. Mutta kenen puolelle tässä syyttelyverkossa haluaa asettua? Kuten Pursiainen sanoo: " Jos olemassa olevat ongelmat halutaan hoitaa, on ongelmat kohdattava avoimemmin."

Ihmetyttää kyllä, että Suomen opiskelijajärjestöt kantavat huolta suuren maailman asioista ja mitä erilaisimmista sukukansoista, mutta joka päivä kohdattavien romanien (joita ei juuri yliopistoissa näy) aseman parantamiseen ei mieltä osoiteta. Yhtään. Säälittävää.

JK. Tämän blogin kommenttiraidassa on keskusteltu paljon anonyymiteetista ja varsinkin näiden haikujen kirjoittajien henkilöllisyydestä. Usein anonyymisti tietenkin. Tämä kirjoitus on sellainen, että seison mielelläni näiden sanojen takana myös omalla nimelläni. Selviää kysymällä.

Fear and loathing in Villmanstrand

2007-07-30T12:26:00.000+03:00

Lappeenranta. Kesäinen (säävarauksella) kaupunki Etelä-Karjalassa, Saimaan rannalla. Aluekeskus. 11 000 opiskelijaa. Lyhyempi matka Pietariin, kuin Helsinkiin. Eli siis aivan huimat mahdollisuudet. Mikäpä olisikaan parempi paikka barbaariselle matkalle teekkariuden sydämeen.

Aina niin aktiivinen LTKY järjestää aina kesäisin Saimaa-ilmiö-nimisen tapahtuman teekkariylioppilaskunnille/yhdistyksille ja muillekin alan tyypeille. Teekkareista puhuttaessa on ollut jännää huomata, miten varsin pienet maantieteelliset välimatkat aiheuttavat välillä suuria kultturellisia eroja. Tai ei edes näin. Ennakkoasenteiden kautta ylläpidettävää ylemmyydentunnetta se aiheuttaa. Vähän samalla lailla, kuten Hesarin mukaan suomalaisilla lähetyssaarnaajilla edelleen valitettavasti on. Ehkä yksi syistäkin on sama. Pidemmän toimintahistorian kautta kuvitellaan tietävän, että miten asiat tehdään "oikein". Historia tuntuu olevan raskas ja turha painolasti.

Saapuessamme paikalla lauantaina illansuussa (muut olivat aloittaneet jo aamupäivällä) seurustelivat useimmat paikalla olijat jo vapaasti auringon ja alkoholin kanssa. Matka muuten mukavoituu (ei välttämättä nopeudu, mutta väliäkö sillä) ihmeellisesti, kun Lahden rautatieasemalta ottaa mukaan shampanjapullon ja sen kaksi ihastuttavaa seuralaista. Tarjoilut olivat melkein yhtä loistavat (otsikkohenkiset tajunnanlaajentajat jätettiin kuitenkin sikseen), kuin viikko sitten. Kaupunginjohtajaa ei tosin tällä kertaa näkynyt. Ehkä parempi hänelle (asiat tosin jäivät kesken..).

Mielenkiintoista toimintaa on myös se, että lauantaina valittiin tekniikan yliopisto-opiskelijoiden edustaja teknillisen korkeakoulutuksen kansalliseen yhteistyöryhmään, johon TEK on siis saanut OPM:ltä täyden (150 000 euroa!)rahoituksen. Valituksi tuli varmasti mitä pätevin henkilö, vaikka hänen oma ylioppilaskuntansa ei häntä äänestyksessä kannattanutkaan. Mitä kertoo ja mistä, että hän oli kuitenkin muiden ylioppilaskuntien suosikki? Ehkä kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Jälkikäteen ei silti liene kovinkaan rakentavaa kritisoida valitun pätevyyttä tahi varsinkaan valinnan suorittaneen toimielimen päätöksenteko-oikeutta. Dr. Gonzolla näppinsä pelissä?

Viikko sitten tapahtuneella Lappeenrannan vierailulla (ette halua tietää yksityiskohtia) puhuttiin paljon siitä, kuinka paikallinen yliopisto on avoin ja keskusteleva uusille ideoille. Varsinkin jos sitä vertaa erääseen espoolaiseen konservatiivisuuden linnakkeeseen. Jotenkin sitä toivoisi, että yliopistot ottaisivat avoimuudessa, innovatiivisuudessa ja keskustelukulttuurissa vaikuitteita ylioppilaskunnilta. Ei päinvastoin, kuten nyt on näyttänyt käyvän.

Eikö Maj Karmakin laula(viikonloppuna ainakin lauloi noin 200 kertaa tauotta), että "ei sun kannata, ei kai kannata, pitää päällä vilkkua, kun oot jo ojassa"?

Pelko ei ole viisauden alku

2007-07-26T11:41:00.000+03:00

Vaikka lomaani on kulunut vasta vähän yli puolet, tuntuu, kuin kesä olisi täysin loppunut. Ei niinkään sään puolesta, vaan ehkä omien ajatusten. Olen ollut viimeiset pari viikkoa Helsingissä yrittäen organisoida keittiöremonttiani. En osaa, myönnän. Ahistavaa. Mut mikä hitto noissa keittiötoimittajissa oikein mättää?? Onko olemassa yhtään firmaa, joka olisi tuonut tavarat ajallaan. Tai varsinkaan oikeita tavaroita ja vieläpä ehjinä. "No kato meillä meni nää listat tuolla varastolla vähän sekaisin.." Ai meni vai? Ehkä mulla menee laskunmaksussa kanssa nää tilinumerot vähän sekaisin. Helvetti. Oikeasti.

Heinäkkuun alussa tuli pyörittyä ympäri Saimaata. Näillä vesillä on herättänyt paljon tiukkaa keskustelua venäläisten maanomistus. Eikö tätä samaa ilmiötä pelätty EU:n myötä? Pahat saksalaiset jne..? Ruokolahdella, jonne tulee pohjoisesta todella (ääntäminen!) magea väylä, pari kylän miestä otti asian voimakkaasti puheeksi. Eräs höyryisen seurueemme jäsen kysyikin isänniltä, että mikä niissä venäläisten maakaupoissa on sitten vikana. Tähän ei selityksiä kuultu. Tällä hetkellähän kaksi prosenttia Ruokolahdella sijaitsevasta n. 3500 kesämökistä on venäläisomistuksessa. Toisaalta näyttää, että hyvin ovat paikalliset venäläisten tuloon varautuneet. Illan sauna(sähkö!) kartanomaisemassa maksoi kymmeneltä hengeltä 140 euroa! Sairasta!! (oliko pakko maksaa-tyyppiset follarit voitte laittaa suoraan roskikseen..)

Kun Taipalsaarella sijaitsevalla hotelli Saimaanrannalla katseli 70-luvun tasakattoista hotellimiljöötä sisustuksineen kaikkineen, sen hoitamattomia pihoja ja hylättyjä rakennuksia niin ei voinut kuin toivoa ihmettä luonnonkauniin alueen pelastukseksi. Nyt se tuli (hotelli myytiin) venäläisten sijoittajien muodossa. Ja suurin osa asiakkaista on pitkään ollut venäläisiä. Eli mikä mättää? Kateus? Ennakkoluulot? Pelko?

Ai niin. SYL valitsi taas uuden sihteerin (jolla ei taaskaan ole sihteerikokemusta ylioppilaskunnista!). Ei kuulu pärinää. Ei parran, eikä rumpujen. Ehkä valinta oli sittenkin karjan mieleen. Hyvä hallitus, hyvä?

Lisää sankarittaria

2007-07-13T17:15:00.000+03:00

Satujen kautta lapset (ja aikuiset - Harry Potter -villitystä ajatellen) pääsevät kokemaan turvallisesti jännittävämpää elämää, oppivat ja saavat esikuvia. Satumaailmahan on perinteisesti sellainen, että päähenkilö vaikeuksien ja taistelun kautta saa oikeudenmukaisen voittonsa ja elää onnellisesti elämänsä loppuun saakka. Päähenkilö kärsii, kestää, taistelee ja voittaa. Rupesi oikein kiukuttamaan, kun ryhdyin miettimään, että kuka tämä rämäpää tavallisesti on. Luettelo voisi olla vaikka tällainen: Supermies, Jeesus, Harry Potter, Tintin, Nalle Puh, prinssit, jotka pelastaa prinsessan hirviöltä...
Vaan ketkä jäävät tyttöjen esikuviksi? Prinssin pelastama Prinsessa Ruusunen, prinssin pelastama Lumikki, lapsista huolehtiva ja säntillinen Maija Poppanen, isän kasvattama Peppi Pitkätossu, Punahilkka, jonka pelastaa kirvesmies, Ronja Ryövärintytär, joka paheksuu isänsä ammattia...
Poikkeuksiakin on: vaaleanpunainen Nasu-possu, jonka onkin arvioitu olevan homo, ja taistelija-sankaritar Xena, joka on leimattu lesboksi. Oikeastaan Nasua ei pidetäedes sankarina. Onko siis macho-mieskuva niin rikkimenevää, ettei se kestä rinnalle hetero-naista taistelemassa etulinjassa?
Jos näiden viattomien ja fiktiivisten tarinoiden kautta lapsille opetetaan maailmanjärjestystä, sukupuolia ja niiden rooleja, niin onko sitten kummakaan, ettei naisjohtajia löydy? Tai että tytöt sopeutuu koulukuriin paremmin ja oppivat enemmän? Tai että miehet joutuvat liikenneonnettomuuksiin herkemmin?
Kelataan nauhaa taaksepäin: jos minä lukisin (tulevalle) lapselleni satuja oikeista sankarittarista, niin ehkä siirtyvät sankarittaret vähitellen reaalimaailmaan?

2007-07-02T17:40:00.000+03:00

Mä olen jo pidempään ihmetellyt miksi ihmiset hankkivat vaan isompaa ja isompaa autoa kaupunkiin ajettavaksi. Kaverit arvioivat, että suomalaisten harrastukset vaativat yhä enempi kuljetustilaa - sukeltajia voikin nähdä jo aamuruuhkassa vaik kuink. Yksi älyn välähdys (ja sammuminen) nähtiin Hesarin mielipidepalstalla tänään, kun isojen kaupunkiautojen puolustaja perusteli hankintaa sillä, että ajaminen muuttuu turvallisemmaksi (city-maasturin kuljettajalla). Kun toinen city-maasturi mäjähtää toiseen samanlaiseen, ei turvallisuus ole sen suuremmin kasvanut. "Mutta on se turvallisuus paljon tärkeämpää kuin ne ympäristöasiat". Milloinko oltaisiin sitten turvassa? Kun suojamuuri ympäröi omaa kämppää hyökyaalloilta? Särkymättömässä kuplassa?
***
Olin viikonloppuna häissä, missä muutamista perinteistä oli luovuttu. Morsiammen isä ei luovuttanut jälkeläistään tulevalle miehelle, vaan pariskunta käveli rinnakkain alttarille. Kirkossa puhui naispappi ja urkuja soitti naiskanttori. Hääkakkua eikä siten varpaille polkemista ollut (eikä ennakointia kaapin paikasta).
***
Hesari ilotti toisellakin uutisella, mikä vei Tasa-arvoklinikalle. Hesarin jutussa STTK:n talousmies julisti, että naisten asema työmarkkinoilla paranee vain parantamalla miesten asemaa perheissä - AIVAN!! Mutta kun siirryin lukemaan kirjoituksen kokonaisuudessaan valuu usko tästäkin kirjoitajasta tasa-arvon kynttilänä. Ensin mollataan naisten ajama agenda, sitten luetellaan miesten ongelmat. Milloin, milloin tätä edunvalvontaa tehtäisiin rinnakkain eikä vastakkain?!
***
Milloin Suomessa siirryttäisiin englannin kieliseen opetukseen peruskouluissa, saadaan aineopetus englanniksi netissä toiselta mantereelta ja puhelinpalveluissa palvellaan netti-kameran kautta? Eikö se olisi henkilökohtaisempaa ja turvattaisiin kustannustehokkaammin palvelu?
***
Kenestä muuten kokoomuksen Naisten mies julistamaan tasa-arvon evankeliumia...?
***
PS. Huomasittehan, että SYL luopuu ei-yo-kuntakokemusta omanneesta, puoluepoliittisesti sitoutuneesta ja ei-sosiaalialalla työskennelleestä, loppututkintoa vailla olleesta sihteeristä? Toivottavasti Aksu on nyt iloinen!

Tyhmyyden sietämätön keveys

2007-06-28T15:19:00.000+03:00

Tunnettu(?) europoliitikko Henrik Lax (r) on vihdoin toipunut veret seisauttaneesta presidentinvaalitappiostaan ja siitä seuranneesta sadan vuoden yksinäisyydestä. Vai hiljaisuudesta. No kumpi nyt on parempi. Tämä ei ainakaan.

Nuuskan vaatiminen vapaaksi koko EU:n alueella ei ehkä osoita sitä älykkyyttä, jota tältä arvostetulta(?) poliitikolta olisi voinut odottaa. Saatika perusteet. "Ehdotuksemme tarkoitus on tarjota tupakoitsijolle vähemmän terveydelle vaarallinen vaihtoehto". Nuuskahan aiheuttaa todistetusti vain suuontelon, nenän ja nielun syöpää. Sen lisäksi tietty tulevat nuuskan raskasmetallit ja sen aiheuttamat suu- ja iensairaudet.

Nuuskan myynti kiellettiin aikanaan EU:ssa 1992 Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten perusteella. Suomessa se kiellettiin 1995, kun liityimme EU:n jäsenmaaksi. Ja nyt kun Laxin mukaan arvostettu(?) Lancet-lehti on sitä mieltä, että nuuska on vähemmän vaarallisempaa, kuin tupakka, niin halleluja! Eli jos marijuana on terveydelle vähemmän vaarallista, kuin heroiini, niin... Ja sehän on totta, koska se luki arvostetussa internetissä. Ja ehkä muuallakin jopa.

Ja niin, nuuska sisältää vain 20 kertaa enemmän nikotiinia, kuin tupakka. Eli mahdollisuudet saada uskollisia käyttäjiä ovat paljon tavallista tupakkaa suuremmat. Paljonkohan Laxille ja kumppaneille on maksettu tästä?

Jottei totuus unohtuisi, niin onhan se niin satanan mageen näköistäkin. Miettikää.

Kaikki paitsi __________ on turhaa

2007-06-19T14:05:00.000+03:00

Joopa joo. On taas saanut keräillä motivaatiota tähän kirjoittamiseen. Ehkä vähän muuhunkin ylioppilaspolitiikkaan liittyvään. Tämä kirjoitus saattaa kertoa siitä (paitsi toi karhujuttu). Ainakin osittain. Lopun pitäisi olla onnellinen, kovasti toivon niin. Välillä sitä vaan kyllästyy kuolleelta vaikuttavan hevosen kannustamiseen.

Tässä palstalla on viime kuussa käsitelty paljon ylioppilaspolitiikkoja (alleviivaan monikkoa!). Älähdysten määrästä päätellen voisi äkkipäisesti olettaa kalikan osuneen maaliinsa. Toisaalta kolikoilla on aina hyvin useita puolia, normaalisti ainakin kolme. Ja kertoohan se jotain tästäkin päästä, että edelleen nämä asiat pyörivät mielessä. Kiviä ei siis enää liene syytä heitellä. Syntisiä olemme kaikki. Ihmissyntien tekeminen lienee osa elämää.

Ja mitä ihmettä ovat ihmissynnit? (kysyy hän ja vastaa itse) Eläimillä (kuka nää mun jutut käsikirjoittaa??) niitä ei liene. Kai karhut ja muut voivat hiukkasen käskytaulun viidettä tai kymmenettä rikkoa. Mutta en muista onko käskyjen rikkominen peri- tai jopa kuolemansynti. Ehkä ei.

Silti tekisi vielä kerran mieli muistuttaa, että nämä ovat hetkessä tehtyjä fiiliksiä. Ympäristön havainnointia. Lähinnä itseään varten. Tuolla ylhäällä lukee, että älä lue, jos et osaa. Alleviivaisin tässä kohtaa vielä osata-verbin monitahoisuutta.

Työyhteisössä lienee aina huonoja ja hyviä hetkiä. Huonojen hetkien suhteellisen määrän (siis hyviin verrattuna) ylittäessä tietyn kipupisteen vituttaa ihan tosissaan. Onneksi tästä on päästy keskustelemalla eteenpäin. Hyvä me.

Eilen oli hauskaa (kerrankin, jopa oikeasti mieltälämmittävän hauskaa) huomata erään suuren oikeistohenkisen ja yksilön valintaan uskovan ammattiliiton käyttävän palkkapoliittisessa edunvalvonnassaan termejä "solidaarisuus", "heikompiosaisia ei jätetä", jne.

Puhelinnumeron vaihtaminen on nykyään mainosten mukaan helpompaa, kuin alusvaatteiden. Seuraukset eivät liene samoja? Sattuu sitä.

Aikamoista avautumista turhasta. Voitte lunastaa lippunne takaisin. Minä lähden Saimaalle. Se on tärkeää.

Kohti vääjämätöntä loppua

2007-05-23T21:21:00.000+03:00

Joku aika sitten Hesari kirjoitti, miten rikkaat vanhukset ostavat palveluita rahalla. No niin tekevät kyllä rikkaat nuoret tai keski-ikäisetkin. Mikäs uutinen toi siis oli? Mut entä ne köyhät vanhukset? Kansaneläkkeen kymmenen euron korotus ei taida nosta ketään ullanlinnalaisen palvelutalon kuudenteen kerrokseen.

Jotenkin vanheneminen ei tällä hetkellä juuri houkuttele Suomessa. En kyllä tiedä, että houkutteleeko se suurina annoksina missään. Kai tää juttu menee niin, että yhtenä hetkenä elän täysillä kaupungin yössä (raisiolaisen yksinhuoltajan kanssa?), seuraavana herään terveyskeskuksen märissä vaipoissa jossain Joensuun takana. Onko tällä mitään tekemistä vanhenemisen kanssa, sitä en tiedä.

Suomessa vanhusten ongelmia on purettu lähinnä eläkeproblematiikalla. Miten olisi palvelukeskeinen ajattelu? Mikä on suomalaisten toleranssi kerjäläisten ilmestymisessä kaduille?

Oma vanheneminen ei juurikaan ole ollut the thing. Vielä. Olin huhtikuussa sauvakävelemässä.

Mestaria lainatakaseni:

"Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden."

Jälkiviisuksia

2007-05-18T23:07:00.000+03:00

Ylen kulttuuriuutisten mukaan Lordin ansiosta tämän vuoden Euroviisuissa oli mukana enemmän rokkia. Toimittajan sanoin Islantia edusti paikallinen Tommi Läntinen ja Tsekkiä paikallinen Popeda. Eli rokkiapa rokkia. Ja sitten vielä ihmetellään, etten ole yhtään kiinnostunut. Syvälle sydämeen sattuu. Pahasti.

Ja kuka kahdessa vuodessa valmistunut markkinoinnin ammattilainen on keksinyt sanan viisu?

Happamia, sanoi...

2007-05-11T16:24:00.000+03:00

Tamyn ex-pj Aksu Piippo avautuu uusimmassa Ylioppilaslehdessä vielä kerran SYL:n koulutuspoliittisen sihteerin valinnasta. Tietenkin hän on nerokkaasti yrittänyt naamioida kirjoituksen yleiseksi kritiikiksi SYL:a ja ylioppilasliikettä kohtaan, mutta kalkkiviivoilla paketti hajoaa käsiin ja Piipon on pakko alleviivata juuri tätä kopo-sihteerivalintaa. Ja tietty syyttää siitä demareiden salaliittoa. Sehän on vähintään muotia (kokkareiden mustamaalaus on jo niin passé).

Jännää on, että Piippo (vihr.) unohtaa aktiivisesti sen tosiasian, että SYL:n hallituksessa on vuonna 2007 vain yksi demari. Yhdellä äänellä kuutta vastaan on vaikea tulla presidentintekijäksi. Varsinkaan, kun tämä hallituksen demari ei ole Lasse Lehtinen. Mua oikeasti ihmetyttää, että mistä kumpuaa tämä suuri olettamus jostain demareiden ylivallasta. Jos jossain on edes häivähdys punaista nostavat muut kätensä pystyyn ja peli on selvä? Väittääkö Piippo oikeasti, että ihmiset eivät kykene omakohtaiseen mielipiteen muodostamiseen? Jos tosiaan näin on, niin whatta hell.. valitaan demareita tästä ikuisuuteen kaikkialle ja hattuaan myöden.

Muuten, jos valittu sihteeri ei olisi ollutkaan demari, olisiko Piippo (tai muutamat muut) yhtä vihainen?

JK. Josko vaan laittaisimme tämän älyllisen epärehellisyyden (ja ehkä orastavan katkeruuden) piiloon kaukaiseen unohduksen maahan. Ulkona paistaa kevät.

Valintojen aika

2007-05-09T22:04:00.000+03:00

OAJ ja Talentia tekivät tänään oman ratkaisunsa neljän AKAVAn puheenjohtajaehdokkaan välillä. Eipä ollut yllätys, sillä huhujen mukaan Viljanen (ei siis se, jonka Ohrana murhasi) ja OAJ:n Kangasniemi olivat tuossa keväällä jo pari viikkoa pohjoisessa (enkä sitten kysynyt, että kukas maksoi). Ja mikäs olikaan tulos. Jotenkin tekisi mieli kysyä ääneen, että mitä OAJ tästä kaikesta luulee saavansa? Näinkö paljon haluavat takaisin menneeseen aikaan? Ehkä AKAVAn joissakin liitoissa ollaan nyt vähän hiljaisempia niiden hakaniementoimintavat-kommenttien kanssa. Kateuttahan se loppujen lopuksi oli. Näköjään. Mutta 40%(?, näin väittivät uutisissa) äänistä ei tietenkään ole enemmistö. Ratkaiseva osuus kuitenkin. Hassua on, etteivät YTN-liitot pääse yhteisymmärykseen keskenään, vaan antavat OAJ:n kerätä kaiken kunnian ja päästävät Kangasniemen "kuninkaan tekijäksi", kuten hän itse asian vaatimattomasti ilmaisi.

Muutkin ihmiset ovat näköjään pikkuhiljaa valintojen edessä. Internetissä kerrotaan eräästä tutusta (siis minulle, teistä en tiedä) ylioppilaskuntapampusta seuraavaa: "Tiistaina aamulla tapasin vihreiden toiminnasta kiinnostuneen nuoren kaverin. Erinomaisen fiksun oloinen mies olisi hieno vahvistus ja saisi varmaankin paljon aikaan." Jossain helsinkiläisessä Belly-ravintolassa pidetyissä pre-vaalibileissä, ko. henkilöä pidettiin jo ns. varmana tapauksena, lupailtiin vaalipäällikköjä jne. Toisaalla tämä sama tyyppi kävi muutaman tunnin verran juttelemassa yhden entisen(?) ylioppilasvaikuttajan kanssa. Ja näkivät uudemmin vielä rautatieasemallakin. "Piireissä" tiedettiin pojan liittyvän hetkenä minä hyvänsä.

Onhan se toki hauskaa, että ihmiset ovat haluttuja. Jopa puolueisiin. Mutta välillä Suomi on niin pieni maa. Ja mihin jäivät porvarit?

Parempaa elämää (mulle)

2007-05-04T16:50:00.000+03:00

Olen mainosten uhri. Taas kerran. Olen ollut aika huonolla tuulella tässä pitkin kevättä (joku ilkeä väitti sen jopa näkynene näissä teksteissä) ja ajattelin aloittaa uuden elämän. Taas kerran. Viime yönä nukuin tosin satanan (paino toisella tavulla lausuttaessa, tai siis lukiessakin) huonosti, joten tänä aamuna piti tosissaan tsempata uusiutumisen suhteen. Onneksi olin ollut tarkkana mainoskatkoilla ja osasin varautua Danone Activia-jogurtilla. Siinä on vaikka mitä taikaa ja kaikki muuttuu hyväksi. Paketin kyljessä oli pieni diagrammi, joka näytti kuinka monta prosenttia vastaajista (eurooppalainen kuluttajatesti, otos sata(!) ruoansulatusongelmaista kuluttajaa -> on pakko pitää paikkansa) oli tuntenut vaikutuksen minkäkin ajan päästä. Aamulla pohdittiin, että ei mikään ihme, jos tällä on jotain vaikutuksia esim. laktoosi-intoleraatikoihin. No, katsotaan mitä se tekee minulle kahdessa viikossa. Julma ihmiskoe tieteen (tai parempien juttujen) nimissä.

Viime perjantain Nyt-liitteen kokoomusnuorijuttu jäi tällä palstalla oikeastaan täysin huomiotta. Ja ihan syyttä. Kommenttiraidassa siitä tosin mainittiin. Juttu on turhaan saanut paljon kritiikkiä. Kyllä mäkin diggaan punaviiniä, etanoita ja jatkoja. Eikä se porvarihallituskaan niin pahasta ole, vaikken kokoomusnuori (paitsi joskus tietyissä tilanteissa suureen ääneen) kai olekaan. Mulle jopa sanottiin ennen vappua, ettei opiskelijaliike saisi sitten ottaa kaikkea kunniaa siitä, että saimme tuon porvarihallituksen tänne Suomeen. Siihen en kyllä osannut sanoa mitään. Enkä osaa vieläkään. Mut muutamia mielenkiintoisia lainauksia tuossa jutussa toki oli. Tutkivan journalismin osastomme (eli minä kohtuu kännissä) otti selvää, että pahempaakin oli illan aikana puhuttu. Kysymys, johon en saanut vastausta (tai ainakaan muista sitä), onkin, että mitä muuta on siis sanottu.. Vai olikohan se sittenkin niinpäin, että noita lainauksia ei oltukaan sanottu.. No anyways, kuvat oli kivoja. Ja etanat.

Aika synkkää uhkailua. Toivon, että STT:n käännös on ollut tosi huono.

Vappulobbailua

2007-05-03T17:19:00.000+03:00

Panokset kovenevat huippu(?)yliopistoväännössä. Mäkelän Jukan läksiäiset vappuaaton Otaniemessä olivat täynnä isompaa ja pienempää rehtoria. Nimien selvittäminen jääköön kotitehtäväksi perheen pienimmille.Minut tuo sisääntulo yllätti (mut se nyt ei tarkoita mitään), mutta onko siinä sanoma, kuten Juicekin aikanaan kyseli. Eli mitä rehtorit sitten haluavat? Rahaa? Valtaa? Sen ainoan jäljelle jäävän rehtorinpaikan? Ehkä toivovat, että josko Kokoomus voisi nimittää sen suoraan. Vai kismittääkö äijiä vaan se, ettei Sailas tainnut heitä paljoa kuunnella, kun suunnitelmia luotiin. Nyt sitten haetaan ymmärtäjää. Jos rehtorit oikeasti haluavat tätä, niin miten meinaavat sinne päästä, kun tulos on tähänkin mennessä ollut keskinkertaista. Eikö uusi Itä-Suomen yliopistokin pärjännyt paremmin jossain vertailussa? Tai ehkä suurempi(hah!) kysymys on, että miksen voisi välillä kirjoittaa jotain positiivista tästä aiheesta..

Tyyppien kannattaisi ottaa mallia ydinvoimalobbauksesta, jonka nerokkuutta ei kyllä voi kiistää. Vahingossa vuodetut suunnitelmat ja tonttikaupat ovat saaneet median pauloihinsa. Kun kerran suunnitelmat on tehty, pohjatyöt aloitettu ja kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseksi (taas!) on teollisuudelle saatava energiaa, niin olisihan se tyhmää olla rakentamatta. Eikö vain. Kulutuksen hillitseminen taitaa olla hullujen hommaa. Totuushan on se, että sähkön (energian) pitäisi olla paaaaljon kalliimpaa, ennenkuin Suomessa herätään sen käytön rajoittamiseen.

Vappu meni. Kevät ei tullut. Missä vika?

Mit vit?

2007-04-20T18:18:00.000+03:00

Miten se on aina niin, että vain perjantaisin on aikaa kirjoittaa. Tarkoittaako se sitä, että vain perjantaisin, kun työviikko on ohi, on aikaa ajatella. Vai juuri päinvastoin sitä, että kirjoittaminen (ainakaan tällaisten juttujen) ei juuri aivotyötä tarvitse.. Selvinnee (monien muiden juttujen ohella) siellä viimeisellä tuomiolla?

SYL valitsi uuden kopo-sihteerin keskiviikkona. Paljon työtä ehdokkaille ja valitsijoille. Sitä lopullista vastuunkantoa. Siihen liittokokous on hallituksen valinnut.

Mikä siinä loppujen lopuksi on, että henkilövalinnat kiinnostavat ihmisiä kaikista eniten. Siis ihan aidosti? Mistä se johtuu? Onko se jotenkin läheisempää? Mistä ihmeestä se tunteiden palo kumpuaa? Opiskelijapolitiikassa henkilövalinnat kiinnostavat ihmisiä jopa enemmän, kuin ne ihan vitun tärkeät kopo-jutut. Ja kun on siis kyse kopo-sihteeristä, ovat kaikkien ylioppilaspamppujen tuntoelimet vähintään tuplasti yliherkällä päällä.

Mutta siinä kohtaa, kun jengi tulee lankoja pitkin Lapinrinteeseen ja uhkailee erinäisillä jatkotoimilla on jotain lievästi sanottuna pielessä, ymmärtääkseni nykyvaltioneuvoston kielellä tilanne on way out of line. Jos täysin ulkopuolisena koko valintaprosessista tehdään johtopäätöksiä ihmisten pätevyydestä tai sopivuudesta, ollaan kävelemässä aikas heikoilla jäillä. Häviäminen ei ole mukavaa, mutta voittajan valinnan kyseenalaistaminen on täysin perseestä. Olen itse hävinnyt, joten tiedän, mistä puhun.

KY:n hallituksen blogissa pohditaan nimeä uudelle yliopistolle. Aika hauskoja, käykää katsomassa. Sitäpaitsi toisten blogien linkittäminen omaan blogiin on tosi blogiblogia. Tai siis mitä? Lumilapio?

Aitoja tunteita

2007-04-17T16:34:00.000+03:00

Keskusta on valinnut europarlaamentaarikko Paavo Väyrysen uuden hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi. Hän voitti äänestyksessä Antti Kaikkosen äänin 41-36.

Vituttaa. Aidosti.

Askel eteenpäin

2007-04-15T22:21:00.000+03:00

Oh, olen huutanut 'loistavaa', 'mahtavaa' ja 'aivan mahtavaa' vaikka kuinka monta kertaa tämän illan aikana. Ohjelmassa on ollut hallitusohjelmaneuvottelujen lopputuloksen odottaminen ja tiedonrippeiden kerääminen. Miksi muuten tätä jännitysnäytelmää ei tuotteisteta Euroviisujen tapaan tuotteeksi? Edellytykset olisivat aivan kohdallaan.

Henkilökohtaisesti sain kaksi osumaa nykyiseen hallitusohjelmaan. Ensimmäisenä opintoraha-kamppis näkyy hallitusohjelmassa meidän vaatimana korotuksena. Oikein veikattiin myös se, että tulorajoja ei lähdetä laajemmin tuomaan vaikuttamiskampanjaan, koska ne luultavasti tulevat itsestään. Ja niin kävi. Kuten ennen joulua muutama kommentoi, vuosi sitten tai vielä syksyllä ei moni olisi uskonut, että opintorahaan saadaan näin tuntuva korotus. Mutta niin siinä vaan käy!! Unelmista rakentuu tulevaisuus :).

Toinen ISO riemu ratkesi sisäisen adoption kirjauksesta. Viime kesänä hedelmöistyhoitolain alla meidän viiden naisen joukko lähti rakentamaan vaikuttamiskampanjaa www.toivottulapsi.com -sivujen ympärille, jota seurasi mielenosoitus eduskunnan edessä lokakuussa, jotta hedelmöityshoitolaki menisi läpi homo-ystävällisenä. Ja se meni. Kampanjaa jatkettiin kevyemmin vaalien alla sisäisen adoption osalta, mutta olen aivan varma, että syksyn kuuma keskustelu heijasteli hallitusohjelmaan.

Nämä fiiliksen päälimmäisenä. :)

Haikuja hallitusohjelmasta

2007-04-15T22:18:00.000+03:00

Muutamia otteita vaan. Tuossa ylempänä vähän positiivisemmin. Koko ohjelman voit lukea täältä.

Netistä tullut tiedotustilaisuus oli täynnä teknisiä ongelmia ja tooooooodella huonoja vitsejä. Eiköhän jengi olisi uskonut kerrasta sen, että neuvotteluissa oli hauskaa ja leppoisaa (lue: demarit olivat niitä hankalia ja pahoja). Näin tietty päästään eroon todellisesta aiheesta. YLE:n uutisissa vieraillut politiikan tutkijakin sanoi, että koska tällä hetkellä Suomessa ei ole mitään todellisia ongelmia, niin voidaan keskittyä globalisaatioon ja ilmaston muutokseen. Juuri näin. Satanan tunarit.

"Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta."

Siis toi loppuhan on melkein yhtä hyvä, kuin legendaarinen "kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseksi". Mut aikamoista on ollut vallanhalu Vihreissä. Vai ovatko teatraalisen ulosmarssin askeleet harjoiteltu jo valmiiksi?

"Käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulu voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta."

Kokeilu? Kuten ammattikorkeakoulut? Näin sitä mennään. Nyt voi aloittaa todellisen jälkiviisastelun siitä, että mitä olisi pitänyt tehdä...

Opintoraha kuitenkin nousee 15% ja tulorajat 30% (rahaa varattu 79 Me). Hieno juttu. Todella hyvää duunia. Lue lisää ylhäältä.

"Varmistetaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, erityisesti mielenterveyspalvelujen sekä muiden opiskelupalvelujen tasa-arvoinen saatavuus."

Totta. Mutta miten? Kellään ei taida olla pienintäkään ideaa, eihän? Eikä rahaakaan juuri ole.

"Pitkäaikaisasunnottomien avustamisessa tukiprosentti korotetaan 50:een, ja nostetaan opiskelijoiden ja vammaisasuntojen tukiprosentteja."

Ja määrärahojakin kuulemma lisätään. Very good. Nyt vaan opiskelija-asuntoyhteisöjen pitäisi osata käyttää tuota. Asuntopoliittinen toimenpideohjelma tulee, joten vaikuttaminen ei lopu tähän.

JK. Tässä kirjoituksessa on muuten ehkä banaalein otsikointi koskaan. Ikinä.

Swing low..

2007-04-13T19:10:00.000+03:00

..sweet cherry. Make it awful.

Käsi ylös, ketkä ovat helsinkiläisiä? Näittekö alkuviikosta Säätytalon lähistöllä matkailuautoa (vähän ku Bryggarella) jonka kyljessä oli jotain opiskelijaviestejä? Ette? No kai sentään luitte SYL:n ja muiden opiskelijajärjestöjen tempauksesta keskiviikon Hesarista? Ai ette sitäkään? No, ei Bryggarekaan päässyt tuolla taktiikalla läpi. Ja nyt sitä masentaa. Kuten opiskeljoitakin (25% and counting..).

Mut hei. Siellä kyllä kävi oikeasti puoluemiehiä aamukahvillakin. Eli onhan opiskelijaliikkeellä vaikuttavuutta. Ainakin mediaosumien valossa. Ja opintoraha tullee. Mutta entäs maksuttomuus? Kuulin, että se olisi ollut kanssa yksi päätavoitteista. Duunia tehtiin, homma eteni ja Kokoomuskin otti painostuksen jälkeen tilauskoulutuksen. Eli hyvin meni, kunnes tuli tuli Vanhasen teflonpannusta (siihen ei tartu kyllä mikään, oikeasti, ei edes merikukat.. aika näyttäköön sanani oikeiksi..) päähän. Miksi näin? Emmekö halunneetkaan saada Anu Vehviläiseltä audienssia ja vaikuttaa? Loppuiko minulta yritys kesken? Vai oliko se vain jotain muuta? Ehkä. No ehkä sattumankauppa (no ei kyllä toi!) on meidät pelastava.

Oon jo pitkän aikaa etsinyt helsinkiläisistä levykaupoista Holen Celebrity Skin-levyä. Reunahuomautuksena sanottakoon, että se rokkaa, oltiin Courtneysta mitä mieltä vaan (tai eihän tää reunahuomatus ole, keskellä leipätekstiä). Meinasin jo tilata sen netistä ja rekisteröidyinkin johonkin palveluun. Siis levyostopalveluun. Onneksi kuitenkin viime hetkellä löysin sen Keltaisesta Jäänsärkijästä (itsenäiset levykaupat jyrää, in your face internetti!). Ostin sieltä myös heräteostoksena kaksi Peer Güntin alkuperäistä älppäriä. Jaa, että miksi? No nyt voin todistaa lapsenlapsilleni a) tienneeni, mikä on lp-soitin ja b) olleeni nuorena(?) aika kova rokkijätkä. Ja ovathan pojat (mitä ne on? 45v?) sentään Kouvolasta.

Tästä tulee hyvä viikonloppu?

Vapaata riistaa

2007-04-12T17:48:00.000+03:00

On ainakin yksi kansanryhmä, mitä saa syyttää ja syyllistää ja siten kerätä kredittiä. Tupakan polttajat. Tupakoitsijat ovat ajojahdin kohde mitä tulee verotukseen tai baarissa tupakointiin. Julkisista tiloistahan tupakoitsijat on säädetty ulos ja tuntuu ihan soveliaalta epäillä tupakoitsijaa työpaikalla lintsariksi - kun muut uurastaa, tupakoitsija lekottelee tupakkitauolla. Kuka tahansa puoli tuttu saa tulla antamaan terveysneuvojaan, isot tädit ja sedät voivat tulla torumaan, kun niin nuorena polttaa tupakkaa ja maalailemaan kauhukuvia tulevaisuudesta. Tupakoinnin kriminalisointi on jo harrastelija-sossun märkä uni.

Miksei myös muu elämää ja elämänlaatua tuhoavaa tapaa sitten paheksuta yhtä levein rintamin? Kaljan juojille suunniteltiin varoitustarra, autolla kaahaajilla on omat muistomerkit hidasteina ja kännykkä-vanhemmat ovat saaneet otsikkonsa, mutta tupakoitsijat ovat silti helvetin alimman kerroksen asukkeja.

Väitän, että stressi on yhtä tappavaa kuin tupakka, mutta silti sitä pidetään hyväksyttynä elämäntapana, jopa kunnollisuuden tunnustuksena. Ihmeellistä. Suomalainen yhteiskunta tarvitsisi oman stressistä vieroituksen päivystävän puhelimen ja työnantajat ylityöveron. Olisivatko työntekijäjärjestöt epäonnistuneet, kun ei eduskunta voi säätää suoraa 1,5 kerrointa jokaiselle ylityötunnille?

Julkisten palvelujen tulevaisuus - onko sitä?

2007-04-03T15:45:00.000+03:00

Josko vielä muutama post-vaalifiilis. Tai sellaisia keskusteluja vaalien ajoilta, jotka olen kätkenyt sydämeeni ja siellä niitä tutkiskellut, peruskoulun opetuksesta tutun Marian tyyliin.

Ennen vaaleja, kun joskus (esim. kännissä) käytiin näitä keskusteluja julkisista palveluista tai verotuksesta, niin aika moni mun kaveripiirissä ajattelee pystyvänsä tulevaisuudessa maksamaan itse omasta tai lastensa terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Luulisin, että tämä olettamus perustuu siihen, että nämä ko. henkilöt ajattelevat tulotasonsa nousevan runsaasti tulevaisuudessa. (Ja tietty siihen perusolettamukseen, että kallis on aina parempaa vrt. lukukausimaksukeskustelu..) Ja sellaiseen ajatteluun korkeakoulujärjestelmämme yrittää meitä asennekasvattaakin. On järjestelmä siis jossain onnistunut. Eikä siinä mitään.

Tulotasot tulevat varmasti nousemaan. Jos eivät muuten, niin painetaan lisää rahaa vaan. Mutta kuinka realistista on olettaa, että palvelujen hintataso pysyy samana tulevaisuudessa? Suhteessa palkkatasoon siis. Jos nytkään ei alipalkatuille aloille löydy tekijöitä tai palkankorotuksille maksajia, niin miten niitä löytyy seuraavan nelivuotiskauden aikana? Ulkoistamalla ja tehostamalla toimintoja? My ass.

Tämä on vähän, kuin ylioppilaskuntien toiveet opiskelijoiden terveydenhuoltoa kohtaan. Palveluita pitäisi parantaa ja jonoja lyhentää, mutta mitään maksuja ei saisi korottaa.

Kommentoidaan nyt vielä tuota huippuyliopistohankettakin, vaikka sehän on jo näissä opiskelijamaailman blogipiireissä (ai siis missä??) niin passé. Mielestäni edelleen voi kysyä, että mikä tuon uuden yhdistelmäyliopiston tarkoitus sitten loppujen lopuksi on. Haetaanko tässä nyt ratkaisua ongelmalle, jota ei ole edes vielä määritelty kunnolla? Entäs jos veronmaksajat ostaisivat rehtoreille pääsiäisen kunniaksi huippuyliopistokyltit koulujen eteen? Voitaisiinko sitten siirtyä miettimään yliopistorahoituksen oikeita ongelmia?

Loppujen lopuksi aika vähän mahtui pieneen sydämeen. Niitä ajatuksia siis.

Pulinat pois, media on puhunut

2007-03-27T20:59:00.000+03:00

Koko syksyn ja kevään on ärsyttänyt (itseasiassa enemmänkin, kuin vaan sitä, mut mua pyydettiin välttämään kiroilua..) Antti Kaikkosen ja muiden syksyn 2006 opintoraha-aloitteen allekirjoittaneiden kansanedustajien saama negatiivinen julkisuus, joka on usein ollut silkkaa ajojahtia. Tuntuu mahdottomalta ymmärtää sitä katsantokantaa, että hallituspuolueiden nuorten kansanedustajien olisi pitänyt kaatua saappaat jalassa. Lokaa on työnnetty heidän päälleen laajalla rintamalla niin "valtamediassa", kuin opiskelijalehdissäkin. Vastineisiin tai vastalauseisiin ei ole juuri mahdollisuuksia annettu. Miksi pitäisi, kun neljäs valtionmahti hoitaa.

Seura-lehti ei julkaissut mielipidekirjoitustani, koska palstan editoija oli kuulemma lomalla. Opiskelijamediassa Anttia ja kumppaneita pidettiin opiskelijat pettäneinä luopioina. Esim. Polyteekkariin, jossa Antti otsikoitiin "takinkääntäjäksi", en saanut laittaa vastinetta ennen vaaleja. Mielipidesivu oli kuulemma jo taitettu.

En ole aikaisemmin juuri jaksanut niitä blogeja, joissa jengi julkaisee jokaisen kolumninsa ja muun kuivan lehtikirjoituksensa. Ihan siitä syystä, kun ne eivät ole hauskoja, eivätkä mielenkiintoisia. Mutta silti nyt taidan tehdä poikkeuksen ja laittaa Seuraan tarjotun kirjoituksen tähän. Ihan vaan muistuttaakseni kaikkia (kahta? kolmea?) lukijoita faktoista. Siitä, mitä todella tapahtui viime syksynä.

***

Kaikkosta ja muita nuoria kansanedustajia parjataan syyttä!

Seuran numerossa 7/2007 Vaaliasiamies kommentoi opiskelijoiden opintorahatavoitetta. Vaaliasiamiehen jutusta saa sen kuvan, että nuoret kansanedustajat Antti Kaikkonen (kesk), Säde Tahvanainen (sd), Satu Taiveaho (sd), Mikaela Nylander (r), Pertti Salovaara (kesk), Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Susanna Rahkonen (sd) olisivat tehneet budjettiesityksen opintorahan korottamisesta vain kerätäkseen poliittisia pisteitä. Näin ei mielestäni missään tapauksessa ole.

Tilannetta opiskelijajärjestöissä läheltä seuranneena tiedän, että nuoret edustajat tekivät tässä asiassa hartiavoimin töitä saadakseen puolueidensa johdon opintorahatavoitteen taakse. Näin ei valitettavasti käynyt. Kaikkonen ja muut nuoret kansanedustajat ovat saaneet budjettialoitteesta ja opiskelijoiden tukemisesta jo aivan liikaa lokaa niskaansa, niin omista puolueista kuin mediastakin. Nyt olisi jo korkea aika tunnustaa, että ilman Kaikkosen ja muiden aloitetta ei opiskelijoiden opintorahan korotus olisi koskaan saanut niin suurta julkisuutta, kun se viime syksynä sai.

***

Oppositiopolitisoinnilla on maailmassa oma merkityksensä. Mutta silti en ymmärrä tämän tyyppisen kannanoton tärkeyttä. Tarkoitus ei mielestäni pyhitä keinoja. Ei edes eduskuntavaaleissa.

Rahkonen ja Tahvanainen tippuivat eduskunnasta. Kiitoksena opiskelijoiden puolesta taistelemisesta? Toivottavasti ovat heitä parjanneissa tahoissa ja mediassa (varsinkin opiskelijalehdissä) onnellisia.

Mielipidevaikuttamisesta

2007-03-24T20:20:00.000+02:00

On mielenkiintoista, jopa ärsyttävää, miten suomalaiset ovat niin helposti johdateltavissa. Kaikki haluavat matkustaa maaliin voittajien vankkureilla. Luulin tämän olevan vain joku teekkarien ominaispiirre, mutta nämä vaalit näyttivät sen koskevan kaikkia muitakin. Muistatteko, että ennen vaaleja punamullan kannatus oli pilvissä. Viimeisimmissä tutkimuksissa vajaat kahdeksan prosenttia. Ah, kuinka analyyttistä päätöksentekoa. Tai realistista. Tai tyhmää. Tai mitä vaan.

Valtakunnan virallinen puolivallattomuus pitää Taloustutkimusta (en edes lähde eerolehti-vitsien linjalle, olisi liian helppoa..) totuutta vääristävänä, mutta unohtaa samalla, että kaikki muut gallupit liputtivat oikeistomenestystä ennen vaalipäivää. Ja kansahan äänesti, mitä gallupit käskivät. Miltä teistä nyt tuntuu, kysyisi jo Hannu Karpokin. Olen täysin sitä mieltä, että ennakkoäänestyksestä pitäisi alkaa yleinen gallupkaranteeni. Myös muiden viestinten toivoisi yhtenäistävän karanteenipolitiikkaansa. (tää kirjoitus kyllä kuulostaa nyt joltain vaalitappiota selittävän demarin tekstiltä..)

Uusi huippuyliopistohanke näyttää olevan huippua vain paperilla. Liekö sekään edes vesileimattua. En suostu mitenkään uskomaan, että kansallisen kilpailukyvyn turvaamiseksi (muistattehan!) Suomeen pitäisi luoda keinotekoinen huippuyliopistomalli muun koulutuksen kustannuksella. Ja millä tavalla säätiömalli on ainoa tae yksityiselle rahoitukselle? Ha, sanon minä (taas). Säätiölainsäädäntöön joskus törmänneenä en voi mitenkään käsittää sen ja termien "joustava" tai "muuntautumiskykyinen" mahtumista samoihin lauseisiin.

Eniten ihmetyttää, että miten lähdekritiikittömästi tämä idea on myös hyväksytty. TKY:n ja KY:n hallitusten yhteiskannanottoa voisi sanoa vähintään sinisilmäiseksi, jopa sisällöttömäksi. Missä ovat ne nykyajan teekkarit ja kylterit, jotka uskaltavat myös kyseenalaistaa annettuja malleja ja jopa tehdä jotain omia johtopäätöksiä. (ei sillä, että minä näin toimisin..) Taikkilaisiahan kaikki pitävät vain hankalina. Ennenkuin palautepuhelin (onko meillä sellainen?) on täynnä kirosanoja, korostaisin, että peräänkuulutan vain hieman monipuolisempaa keskustelua hankkeen tavoitteista ja varsinkin niistä keinoista.

Eilen olin joidenkin vuosijuhlien jatkoilla (juu, kysyn itsekin, että miksi..), kutsumatta tietty. Tätä ennen oli höyrylaivahengessä tullut nautittua muutakin, kuin sitä kansalaisluottamusta (jota en ymmärtääkseni usein nauti) ja tästä sekä kaikesta muusta suivaantuneena otin huippuyliopistoasian puheeksi jokaisen vastaantulijan kanssa, joka jaksoi kuunnella. Useiden kanssa, vaikkeivat edes jaksaneet. Terävät toivat terävät tekstit. Paha minä. Pahoittelen.

Tänään olisivat vuorossa valmistujaiset ja vuoden ensimmäiset pikkujoulut. Niistä lisää ehkä myöhemmin.

Välähdyksiä vaaliviikolta

2007-03-14T23:37:00.000+02:00

Tämän päivän Keskisuomalainen kertoi opintotuen takaisinperinnästä. Sinänsä aihe ei ole uusi. Ei siinä ole mitään uutta, että tälle käsittämättömälle epäkohdalle (tai lue vaikka, että typeryydelle) ei ole saatu tehtyä mitään vuosien kuluessa. Eikä siinäkään ole mitään uutta, että tänä keväänä korkoineen peritään takaisin vajaa 50 miljoonaa euroa. Ja vielä siinäkään ei ole sinänsä uutta, että tätä summaa ei kukaan huomio, kun puhutaan opintorahan tai sen tarkistusten merkityksestä valtiontaloudelle (siis tuo äskeinen summa suhteutettuna opintorahakorotukseen, saatika tulorajakorotukseen..). Matematiikkaa. Selektiivistä sellaista. (Tässä kohtaa pitäisi huutaa ääneen, että "mitä tekee SYL?")

Suomalaisen vaalijärjestelmän oikeudenmukaisuudesta on paljon puheita. Vähän tekoja. Hyvin vähän, kuten olemme huomanneet. Eduskunnan ikäjakauma ei nyt suoraan taida olla tämän järjestelmän syytä. Tai no, oli tai ei. Mähän voin silti väittää, että on. Ja vaikka valtakunnalliset opiskelija- ja nuorisojärjestöt miten vaahtoavat nuoruuden ihannointia kaikkien vaalien alla, niin mikään ei tunnu muuttuvan. Pikku-Sampsa äänestää taas sitä nuapurin Mattia (52-76v) ja sanoo: "No no, kun se saa.. aikaan... ja meijän isi on tavannu sen kerran.." Niinpä. Ja oikeesti siis, miten kukaan voi äänestää jotain järkevää nuorta ehdokasta? Kun niitä ei ole!!

Pehmennetään nyt vähän. Niitä ei siis ole montaa. (Happy now?)

Mutta ja niin. Otetaan vaikka esimerkkinä Etelä-Savo. Ketä siellä voi nuorena äänestää? (Meillä on mökki siellä, joten oikeasti haluaisin tietää...) Koko vaalipiiri vaikuttaa sellaiselta, että sen äänet voisi ilman omantunnontuskia unohtaa lääkärilaukussa jonnekin Ala-Tikkurilan shellille tai paikalliselle teboilille. Onko esim. vihreillä Etelä-Savossa ehdokas? Vai ehdokkaita? Puolueen omat sivut kertovat yhdestä ja Hesarin vaalikone kahdesta. Minkä värinen on se hevonen, jota puolue ei itsekään tunnusta? (Ehkä kaveri jäi kiinni vääränlaisen kompostin käytöstä, mene ja tiedä..) Keskustan ainoa järkevältä vaikuttava (ei kyllä kovin nuorelta) ehdokaskin kannattaa lukukausimaksuja vaalikoneessa. Ilman perusteluja. Tietenkin. Kun niitä ei puolueella ole, eikä itsekään saa ajatella. Demarien nuoruus taitaa edelleen olla Jouni Backmanin (46v) harteilla. Kenenköhän harteille se järkevyys on sitten jätetty. Enkä tiedä miten nuoret Kokoomuksen prikaatikenraaliinkaan (66v) samaistuvat. Ehkä liiankin hyvin. Ne nuoret miehet siis.

Keskusta voitti juuri nuorisovaalit (joista en oo muuten koskaan ennen tätä kuullutkaan, no aivan sama). Oulussa kepun (ja koko piirin) ykkösenä loisti Kyösti Karjula (54v). Muita yhdeksäsluokkalaisten (15v) suosikkeja olivat esimerkiksi toiseksi eniten ääniä saanut Tapani Tölli (55v) ja Keijo Pylväs (51v). KOL:n tiedotteessa sanottiin, ettei Keskusta ole enää auringonlaskun puolue. Jaa.. Väitän silti, että tämän trendin jatkuessa nousee kohta pelkästään se kuuluisa musta aurinko. Eikä pelkästään kepulle, vaan muillekin. Mikä vittu meitä nuoria (varsinkin nuoria miehiä) vaivaa? Onko pakko aina äänestää keski-ikäisiä äijiä?

Myönnetään, että olihan siellä nuoriakin mennyt läpi. Mutta ilman tuollaisia kärjistyksiä ei tässäkään jutussa olisi ollut mitään hauskahkoa. Pilasinpa nyt senkin.

Demarit muuten taitavat oikeasti olla the ympäristöpuolue Suomessa. Puoluesihteeri Feldt-Rannan suulla ainoastaan he vastustivat tiukasti vaaliajankohdan muutosta. Muut olisivat halunneet päästä kampanijoimaan keväämmällä tai jopa kesällä. SDP on kuitenkin ottanut ilmastonmuutoksen tosissaan, tietäen sen myötä lämpötilojen muuttuvan jo maaliskuussakin. Viime päivien säästä päätellen ovatten oikeassa. Mitäköhän vielä keksitään.

Sunnuntai-Angst

2007-03-04T23:47:00.000+02:00

Jahans. Viikko lopussa. Joskus tuntuu, että kaikki muukin. Tämä on vaan sunnuntai-angstia, ei pahempaa. Älkää siis pelästykö. Tai juhliko. Varsinkaan siellä pohjoisessa.

Hain viikolla iPodini "huollosta". Siinä kesti kolme viikkoa, koska Applen huolto on keskitetty Euroopassa. (Ei siis Suomeen, kuten älykkäät lukijat ymmärtävät) Ja sitten ne antoivat uuden laitteen (takuu ei ala alusta). Ja siinä meni kolme vitun viikkoa, että saivat ton päätettyä. Huh. No ei niitä kai kannata korjata, kun myyntiluvut ovat muutenkin sellaisia, että amerikkalaiset eläkeläiset kusevat hunajaa. Jos nyt yleensä pystyvät enää kusemaan mitään..Upea kulutusyhteiskunta. Rakastan olla sen pieni osanen. (Vituttaa niin paljon, etten edes linkitä noita applen (ja kirjoitan sen kostoksi pienellä) juttuja. Ja se on jo paljon vitutusta se.)

SAK veti tänään pois kohutun mainoskampanjansa. En ole nähnyt koko hommaa, joten en ihan ymmärrä, että miksi. Jotenkin kuulostaa oudon selkärangattomalta. Viikolla kyllä ihmettelin yrittäjien reaktioita. Järventaus ja Lehti (jonka mitä tahansa asiaa edistävistä lausunnoista olemme saaneet maistiaisia jo ennenkin) samaistuivat liikaa Lohtanderin esittämään sikaporvariin? Tai ehkä vaan ovelasti halusivat itselleen osan julkisuudesta. Tai sitten taustalla on oikeasti joku vaalipaniikki, kuten netissä jo hyvin analysoidaan. Mainoksia ei ollut enää YouTubessakaan (SAK itse poistanut), joten kiinnostuksen maksimoinnin teorialta putoaa pohja pois. Ehkä panostavat DVD-myyntiin; "Too hot for TV!!"

Huomenna nähdään, että ketkä kaikki ottavat tästä kunniaa itselleen. Oikeisto juhlinnee pelästynyttä ja vetäytyvää ay-liikettä (kannatuslukujen valossa voisivat jopa kyllä olla oikeassa). Demarit ja SAK sitä, että mainos tehosi jo ennen kunnon julkaisuaan. Muistaakohan kukaan, että SAK:n lisäksi myös vaikutusvaltainen AOVA harrastaa jo presidentinvaaleista tuttua tärkeää/törkeää vastakkainasettelua. Toimittajat, kertokaa tää nyt niille eläkeläisille. Jotka voivat sitten kertoa tästä toimittajille. Ja sit niiden pitäisi pelästyä, jotta AOVA voi sitten kanssa vetäytyä. Ja sitten.. niin mitäs ihmettä sitten edes tapahtuu..? En oikeastaan edes tiedä. Aika surkea tarina.

Joku väitti (eli siis kuulin/luin tän jostain), että kukaan ei enää katso kaduilla niitä kehikoissa seisovia vaalimainoksia. Että niissä ei ole mitään uutta tai järkevää informaatiota enää kellekään, kun kaikki vaan tsiigaa nää jutut netistä tai muualta. Ei pidä paikkaansa. Ha! (Tämä ivallinen "Ha!" siis sille lähteelle, joka sitä väitti) Tänäänkin opin uutta hengatessani Töölöntorin loskassa. Perussuomalaisten mainoksessa hymyilevällä Frederikillä on nimittäin kulmalävistys! Ja tätä eivät kerro edes Reetun viralliset nettisivut!! Meidän blogi paljastaa!!!

Vaaleja ja viinaa

2007-03-02T21:39:00.000+02:00

Uusimmassa City-lehdessä on etsitty ehdokkaita, joilla on rötöksiä takanaan. Sinänsä City pääsee viisastelemaan jälleen kerran, jopa moralisoimaan, mutta se on vähän tylsää. Jutun ydin on kuitenkin ehdokkaiden kommentit omista töppäilyistään. Kuinka kukaan kehtaa selitellä, että (omin sanoin), kun jäi rattijuoppoudesta kiinni, niin se oli itse asiassa muiden vika. Itse en olisi kehdannut moiseen - ja jälleen jäin pohtimaan röyhkeyden, sokeuden ja itsevarmuuden määrää ihmisissä. Tuli toinenkin tapaus mieleen. Nimittäin erään erityisavustajan blogi, missä itketään Vihreiden mieten huonoa käytöstä demareiden omassa toimeentulo-lärpälleen julkkareissa. Mikä näitä miehiä vaivaa?

Vaalihumusta ei varsinaisesti voida puhua täällä Suomessa. Silti on ollut vähintään viihdyttävää seurata miten laajalti eläkeläiset ovat puolueiden agendalla, minkälaisia vaalimainokset ovat ja mitkä puolueet tulevat mainoksineen vastaan mun arjessa: sporassa, lehdissä ja ovesta. Hesarin juttusarja puolueiden puheenjohtajien puheiden arvostelusta kolahti omituisella tavalla. Juttusarjassa puoluejohtajat "puhuvat" nuorille ja sitten kolmesta nuoresta koottu ryhmä arvioi miltä puhe on tuntunut. Ja lisäksi joku asiantuntija kirjoittaa jutun älykkääseen ulkoasuun. Stefan Wallinia arvosteltiin erkaantumisesta kansankielestä, vaikka yrittää tehdä RKP:stä ainoaa kansanpuoluetta Suomessa. Juttu ei muuten olisi jäänyt mieleeni, mutta seuraavana iltana suostuin lähikuppilaamme seuraksi ja sain tunnin otoksen toisenlaista todellisuutta.

Asetuimme mun mieliksi savulliselle puolelle, joka on perus-deekujen kansoittama riippumatta illasta, luulisin. Asiakaskuntaa on todella laidasta laitaan: on eläkeläis-äiti ja poika, yhtä jurrissa kummatkin. Pari keski-ikäistä, vatsasta keskivartaloltaan turvonneita kaljisteja, duunari-mies raksahaalareissaan ja ylisosiaalinen vaimo. Vähän nuorempi nainen, jonka muistan viime kerralla julistaneen, että: "Jos menee mun kanssa panee, niin on nussinu koko (meidän asuinaluetta)". Tummaihoinen poika Beckham-korviksineen, käden murtanut mies, pari 5-kymppistä miestä jne jne... Yli-sosiaalinen nainen näyttää lastensa kuvia tummahipiäiselle pojalle ja kertoo kuinka oma poika on ihan juuri samanlainen kuin tämä Beckham-lookalike. Sirkus olisi ehkä oikea sana kuvaamaan noin 30 neliön tupakkapuolen menoa, kun joku yrittää osua penkilleen, toinen saa kaadon tuopistaan ja muutama ryhtyy tanssimaan keskellä huonetta. Hetken kuluttua sisään astui ontuen mies, joka kertoi kavereilleen, että kytät oli käyneet päivällä, kun lattia oli ollut täynnä verta.

Tuntui tirkistelyltä kuulla ja katsoa porukkaa. Niin jotain muuta todellisuutta. Se sekaisin oleva ämmä on jonkun äiti. Sairaseläkkeellä oleva mies näki jonkun saavan puukon kaulaan tänään. Kolmannen elämä on pelkkää sumua ja ainut mikä pitää pinnalla on tämä yhteisö. Kysyin vielä seuralaiselta tuopin hintaa: 3,5 euroa. Halpaahan se, mutta neljä kertaa viikossa kymmenen per ilta ei ole. Miten niillä voi olla varaa?

Stakes oli julkaissut tiedon joku aika sitten, että viina-alen myötä alkoholista johtuneet äkkikuolemat lisääntyivät. Selitykset siitä, miksi veroa ei nosteta takaisin tuntuvat entistä halvemmilta, halveksittavimmilta. Miksi te tapatte ihmisiä? (Kannabis lailliseksi!)

Perustulo - pelastus ja painajainen?

2007-02-25T23:27:00.000+02:00

Vihreät toivat poliittiseen keskusteluun vihdoin jotain muutakin, kuin päätöntä hyökkäilyä vanhoja dinosauruksia kohtaan. Jokin aika sitten julkistettu perustulomalli on kaikessa sekavuudessaan ja keskeneräisyydessään sitä kuuluisaa jotain aivan uutta. Tai no ei nyt ihan täysin uutta, mutta kuitenkin. Sanotaan, että parempaa, kuin vain hyvä yritys.

Työhuone toi perustulon Ville Niinistön muodossa myös ylioppilaskuntien tietoon helmikuun alussa. Kerrankin jengistä saatiin irti edes puolikkaita mielipiteitä. Ville oli juuri sopivan provosoivan innostava, joten pisteet Turkuun. Tai ehkä se oli vaan paikkana ollut Työväen Akatemia, joka huokui poliittista innostusta ja sai ihmiset ottamaan kantaa. No joo, ehkä ei. (miksiköhän sitten edes kirjoitin sen tuohon?)

Vihreät perustelevat malliaan hyvin perustuslain 19§ 1 momentin mukaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Tietenkin mietityttää, että millainen perustoimeentuloturva esitetty 440 euroa sitten on, mutta onhan se sentään veroton. Ja sen päälle voi tehdä töitä, millaisia vaan (ei vääriä johtopäätöksiä tästä, kiitos).

Demarit (tai siis Kalevi Sorsa-säätiö) julkistivat viikonloppuna oman vastavetonsa Vihreiden mallista. Lehtien palstoilta varastettuna ministeri Haataisen mukaan sosiaaliturvaa ei pidä maksaa siitä, että on vaan olemassa. Tiukka linja tuohon äsken mainittuun perustuslakiin suhteutettuna. Läpi tiedotustilaisuudessa pidetyn puheenvuoronsa, ministeri Haatainen peräänkuuluttaa erilaisten Vihreiden perustulomallia valmistelleiden työryhmien kokoonpanoja ja taustoja esiin. Aika skeptistä.

No toisaalta. Samaan aikaan eräskin kansallinen opiskelijajärjestö pelkää demareiden ”salaisen” opintotukiryhmän ”iskua”. Skeptistä? Erittäin.

Niinistön mukaan koko paketti rahoitetaan esimerkiksi hallinnon säästöillä, joista kertyy noin 200 miljoonaa euroa. Hallinnon säästöt tarkoittavat siis palkkamenojen karsimista, joka tarkoittaa välillisesti työttömyyttä. Tai aika kovia eläkeputkia. Sen päälle vielä miljardi ympäristöveroja, jotka ovatkin kannatettavia. Kuten käyttöön perustuva verotus muutenkin. Laskelmissa on kuitenkin häiritsevää se pieni yksityiskohta, että niitä ei saa nähtäviksi, koska ne eivät ole valmiit. Kohtuullisesti vaikeuttaa niiden realistisuuden arviointia.

Vihreiden laskelmien mukaan perustulomalli poistaisi 70 prosenttia sosiaalitoimistojen asiakkaista. Tämä onkin mallin ehkä epäilyttävin kohta. Koska perustulon saa anomatta ja käymättä edes ulkona, niin sosiaalitoimen ohjauspolitiikka ja neuvonta poistuu kokonaan. En väittäisi pelkästään hyväksi asiaksi. Tähän tarttuivat myös Demarit viikonloppuna. (mitäs tämä kertoo kirjoittajasta? joo-o) Demarien pointtia pätkätöiden suorasta lisääntymisestä en nyt silti ihan heti osta.

Vihreiden esittämässä mallissa on paljon hyviä elementtejä, mutta se myös herättää paljon kysymyksiä. Kannatettavinta on sosiaaliturvan ja verotuksen perinpohjainen miettiminen tulevan vaalikauden aikana. Avoimempi valmistelu voisi vähentää muiden epäluuloja ja "alasampumistarvetta".

Tänään tuli muuten jalkauduttua ns. kansan pariin vaalien hengessä. Oli hauska(?) huomata, miten perustulosta on tullut jo globalisaation veroinen sanahirviö, josta kaikki puhuvat. Tietämättä mistä puhuvat. Tai miksi.

Ai niin. Tiistaina iskee vielä Kokoomuksenkin miekka tähän samaan kiveen. Saa nähdä miten tutkimuksen lähtökohtia kuvastaa tiedotustilaisuuden pitopaikkana oleva Suomalainen Klubi, tunnettu tasa-arvon ja köyhien ystävä.

JK: Ja kaikki nämä huomiot ovat vain tiivistelmien tai kalvosarjojen pohjalta. Kuka niitä raportteja muka oikeesti lukee kokonaan? Tsiisus.

Vaarallinen internetti

2007-02-19T10:51:00.000+02:00

Milloin se paljon puhuttu tietoyhteiskunta tekee sen paljon puhutun vallankumouksen? Huomenna vai eilen?

Netissä jengi on osallistunut aktiivisesti kansalaiskeskusteluun jo vuosia. Hyvässä, pahassa ja kaikessa siltä väliltä. Ei liene enää Suomessakaan poliitikkoa, joka ei olisi kuullut YouTubesta (meneekö mainokseksi?). Tai no, mitäs sekoilen. Sellaisia kyllä riittänee, sillä mitä jollain tietoyhteiskunnalla on merkitystä, kunhan vain eläkkeet juoksevat Tuupovaarassa. (pelottava on muuten se hetki, kun tulee se eläkeläissukupolvi, jolla on ajan lisäksi osaamista käyttää nettiä tms. aktiivisesti).

Mutta, kuten tiedämme, netissä on kaikkea. Tarkoituksellisesti ja varsinkin ilman tarkoitusta. Juorut, totuudet, valokuvat, videot, you name it... Helppoa. Surullista. Ja, ah niin ihanaa.

Ohjaavatko nämä nettijutut sitten äänestyskäyttäytymistä? Ehkä. Kuuluisin esimerkki viime syksyltä on republikaani George Allenin ”macaca”-kohu.

http://www.youtube.com/watch?v=r90z0PMnKwI

Mutta osataan sitä täälläkin. Mallia näyttää ensimmäisenä (vanha juttu jo sinänsä) Kokoomus. Aineksia ei taida kyllä olla ihan samanlaiseen kohuun.

http://www.youtube.com/watch?v=MHdHTyrOgPI

Miten Demareiden me-minä-kampanja tästä hyötyy? En tiedä. Virginiassa Allen ei päässyt läpi.

Kirkko jo tulevaisuutta

2007-02-18T22:18:00.000+02:00

Eilinen Hesari ilostutti Nimiä tänään -palstallaan (ja miksi ihmeessä juuri lauantain numerot ovat ehdottomasti Hesarin parasta antia? Rennon letkeitä, asioissa osuvia ja mielenkiintoisia.. Oh well..). Kirvespappi Markku Suokonautioon moni on tutustunut viime aikoina: hullu pappi riehui kirveen kanssa saarnatuolissa, sai potkut ja kansanliikkeen taakseen.

Hearin haastatteluun hän oli saapunut intiaaniasussa (koska oli tulossa teematapahtumasta, tietysti!), muttei suostunut poseeraamaan siinä, olisi kuulemma loukannut Amerikan alkuperäiskansoja. Jo tässä vaiheessa haastattelua olin totaali myyty. Siis lisää näitä miehiä!! Lisää tällaista minunkin seurakuntaan, mikä se ikinä olikaan...

Haastattelun jälkeen palautuminen todellisuuteen tuntui melko kylmältä. Suokonautio on valopilkku yhä harmaantuvassa kansan kirkossa. Tavalliseen, vastuullisen nuoren tapaan syytän ensimmäisenä itseäni, kun en ole ollut riittävän aktiivinen kirkollisasioissa, jotta olisi saatu aikaan ihan oikeaa vastapainoa yhä vanhoillisemmaksi muuttuvaan kirkollispolitiikkaan. Vanha vitsi siitä, että ev.lutissa vanhoillisimpia ovat kirkkohallituksen maallikkojäsenet, ei ole enää vitsi (olkoon todisteena vaikka viime kesäinen kirkkohallituksen "salainen" varoituskirje seurakunnille 6.6.2006 päivän vaarallisuudesta). Sinnikkyys on tuottanut voiton vanhoillisille, kun ei enää nuoria kiinnosta.

Vaan onko sama edessä täällä reaalimaailmassa? Eletäänkö kirkossa sitä todellisuutta, joka edustuksellista demokratiaa ja sitä kautta Suomi-neitoa odottaa tulevaisuudessa? Ne äänestää ketä kiinnostaa ja koko ajan yhä harvempaa (ja vanhempaa) kiinnostaa. Onko meilläkin vuonna 2020 kokoelma suurten ikäluokkien eliitti-eläkeläisiä istumassa eduskunnassa ja määräämässä poliiseja lain voimalla vartioimaan vaikka lakkiaisia? Haihattelemassa Kekkosen perään, vaikka Venäjä olisi jo hajonnut? Uskomassa, että ilmastonmuutos on pelkkä kauneusvirhe tilastoissa ja tilastot valheellisempia kuin emävalheet? Ehkei olekaan ihme, että yhä useampi nuori katoaa virtuaalimaailmaan, kun ei kestä olla täällä reaalipuolella.

Siunausta, Markus Suokonautio - vie mut baariin. Mennään puhuu Jumalasta!

Törkeen hyvä vaalikone

2007-02-18T14:49:00.000+02:00

Mun perusteesi on se, että nuoret innostuu politiikasta, kun politiikka on läpinäkyvää ja arvokeskeistä. Niimpä vaalikoneiden köykäiset yritykset saada (nuoremmat) kansalaiset innostumaan vaaleista ja politiikasta on hermostuttavaa seurattavaa. Puhumattakaan koko vaalinaluskeskustelusta: Kokoomus ja Keskusta: "Luvataan!". VM: "Ette voi luvata.". Demarit: "Ehkä luvataan jotain tuon suuntaista". Ketä kiinnostaa? Ainut raikas avaus on vihreiden perustulomalli, mikä sekin on liian monimutkainen normaaliin vaalikeskusteluun ja viimeistään pilataan muiden toimesta, kun toiset puolueet arvostelevat jotain yksityiskohtaa, kuten euromääräistä perustulon tasoa tms.

Vaalikoneisiin. Pohjanoteeraus on Maikkarin vaalikone, missä ei voi mitenkään vastata samalla tavalla kahteen kertaan. Se tarkoittaa myös sitä, että samaa ehdokasta ei voi saada toista kertaa. Varsinkin, jos vaalikoneen tekee ns. vaalikoneputkessa, useamman toisen vaalikoneen jälkeen, tuntuu ajattelun, kysymysten ja vastausvaihtoehtojen ymmärtäminen ihmeen vaikealta.

Yle on vastaavasti perustylsän näköinen, mutta surullisinta ovat kysymykset, joita lukiessa ihan aito politiikan tavis-kaveri ei osannut sanoa juuta eikä jaata. Vaalikoneen jälkeen vaalit kiinnostivat entistä vähemmän.

Nuorten vaalikone on luonnollisesti mielenkiintoinen ja monialainen, mutta arvatkaa mikä räjäytti potin? Irc-gallerian vaalikone! Yksinkertaisia kysymyksiä, provokatiivinen intro ja yksinkertaiset vaihtoehdot. Lisäksi vastausten pisteytys oli selvitetty koko kansalle ja sopivuudet oli esitetty niin vaalipiireittäin, puolueittain kuin valtakunnallisesti. Kysymyksistä oli äänestetty Galleriassa ja hurjaa kyllä, opintotukeen liittyviä kysymyksiä oli yhteensä neljä! Harmi vaan, että useampikin ehdokas saisi käydä täyttämässä vastaukset.

Miesten ja naisten maailma - eri ulottuvuudet?

2007-02-18T11:34:00.000+02:00

Uusin Tulva antaa naispoliitikkojen arvella artikkelissaan, että jos eduskunnassa olisi enemmän naiskansanedustajia, niin päätökset olisivat sosiaalisempia, energiankulutukseen suhtauduttaisiin säästäväisesti ja talous nähtäisiin välineenä itseisarvon sijasta. Samaan aikaan toiset kansanedustajamiehet soittelevat mediaan ja pyytävät tilaisuutta tulla kertomaan miten on käyttänyt prostituoidun palveluita, kuinka naisia tulee kohdella (nyrkki) ja miksei yhteen naiseen pidä jäädä kiinni (tulee vaan poliittista haittaa).

Mitkä päätökset olisivat menneet sitten toisin? No, prostituutio olisi luultavasti kriminalisoitu kokonaan ja tukipalveluihin olisi suunnattu resurssia. Hedelmöityshoitolaki olisi mennyt läpi sukkana ja niin, että sijaissynnytys olisi sallittu. Puhemies ei olisi ärjynyt vihreille takaisin, koska olisi ollut nainen. Suomen kilpailukykyä vahvistettaisiin suuremmilla valtionavuilla koulutukseen, naisten ja miesten palkkojen epätasa-arvo olisi noussut tupoon ykkösteemaksi...

Ajatusmalli siitä, että maailma on nyt miesten käsissä ja naisten tulee sopeutua siihen menestyäkseen, on niin monimutkainen, että tultuu välillä vaikealta allekirjoittaa se, vaikka sen uskonkin. Mutta kun ajattelen naisten "pikavoittoja" eli kaikkia niitä haastattelua, tissikuvia ja tekemisiä, joilla haetaan menestyspiikkiä, väistämättäkin epäilen, että rehellisyys itselle on taas vähän hakusessa. Missä ovat miesten vastaavat naurettavuudet? Joku El Divo ja Hunksit ovat ainoat naurettavuuden rajamailla olevat miesryhmät liehittelemässä naisia, mutta heistäkään ei ole nähty kamansekaisia yökuvia.

Ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan, tämä on vapaa maa ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kysyntää löytyy, joten aina löytyy joku joka siihen vastaa.

Keskusta avaa peliä konkretialla

2007-02-16T11:26:00.000+02:00

Kulttuuriministeri Saarela julkaisi tänään tiedotteen, jonka mukaan Keskusta esittää opintorahan korotusta 15 prosentilla ensi vaalikauden aikana. Tyhjää sanahelinää? Ei. Emme ainakaan usko. Tiedotteessa on nimittäin mukana myös korotuksen hintalappu, n. 70 miljoonaa euroa. Mutta vaalien alla kaikki on tietenkin mahdollista.

Vahvennuksena Keskustan mielipiteelle voi pitää eilistä MTV3:n vaalitenttiä (jos sitä älyvapaata korttien nostelua voi miksikään tentiksi kutsua), jossa Vanhanen ja Kiviniemi lupasivat samaa asiaa.

Nyt odotellaan sitten Demarien vastausta. Vai ovatkohan jo fakkiintuneet omaan vaaliohjelmamantraansa…

Kiltit naiset eivät jää historiaan

2007-02-15T15:47:00.000+02:00

Varoitus: tässä kirjauksessa vain esitetään kysymyksiä, ei vastata niihin. Paitsi yhteen.

Saksassa kohistaan Brigitte Mohnhauptin vapauttamisesta.

Suomessa mediatalo Bonnier on aloittanut uuden Olivia-lehtensä (tästä ei kohista, onneksi) mainostamisen muka-retroilla (onpa uusi idea!) mainoksilla, joiden otsikkona on mm. ”Kiltit naiset eivät jää historiaan”.

Vaikka Punainen armeijakunta on itselleni käsitteenä tuttu, en varmasti olisi Mohnhauptista tietokilpailupisteitä kerännyt. Eikö hän jäänyt historiaan? Mohnhaupt todettiin osalliseksi neljään eri kidnappaukseen ja murhaan ja hänet tuomittiin viisinkertaiseen elinkautiseen 1985. En usko hänen olleen kovin kiltti. Enkä väitä, että tämä on the keino jäädä historiaan.

Mutta miten bonnierilainen media itse määrittelee naisten tarpeita? ”Olemme hyvin syvällinen pinnallisissa asioissa ja tarpeeksi pinnallinen syvällisissä asioissa. Lehdestä tulee helppolukuinen", Olivian uusi päätoimittaja linjaa. Ja tällainen kohderyhmä siis jää historiaan? Yksinkertainen? Helposti tyytyväinen? No, Bonnieria kiinnostavat myyntiluvut. Eivät naiset ihmisinä. Paitsi salarakkaat ja Susanna Sievinen.

Millaisilla keinoilla historiaa saa sitten muuttaa? ”Täsmäväkivallalla” RAF:n tyyliin? Jättämällä äänestämättä seuraavissa vaaleissa? Vastatkaa itse.

Entä millaisilla keinoilla lehtiä saa mainostaa? Ei ainakaan tällaisilla.

JK: Bonnierin tiedonannon mukaan Olivia sai alkunsa ”havainnosta, ettei kolmekymppisille naisille löydy omaa lehteä”. Brigitte Mohnhaupt jäi kiinni ollessaan 33-vuotias.

Taistelu kymmenyksistä

2007-02-09T09:34:00.000+02:00

Opiskelijoiden ateriatuki nousi 20 senttiä vuoden alusta. Ja opiskelija-aterian enimmäishinta vasta kuukauden sen jälkeen. Alunperinhän Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR :n tavoitteena oli saada enimmäishinta nousemaan jo viime vuoden elokuussa. Viime vuoden alussa SHR:n laittoi kovemman vaihteen päälle ja kirjaili yhdessä PAM:n kanssa kohtuullisen hyökkäävän ja ministeri Saarelaa syyttävän tiedotteen. Oliko näillä jotain tekemistä minkään kanssa, en tiedä. Tai ainakaan uskalla julkisesti arvata.

Palasin juurilleni ja söin helmikuun ensimmäisenä päivänä hernekeittoa kohtuullisen suuren ja kansainvälisen opiskelija-ateriatuottajan yhdessä Espoon toimipisteistä. Jopa kohtuullisen objektiivinen (en muistanut koko enimmäishinnannousua silloin heti) arvioni oli, että ruoka oli yksikertaisesti pahaa. Tällä viikolla söin eräässä helsinkiläisessä ruokalassa, enkä sielläkään huomannut suurta eroa aikaisempiin kokemuksiini. Ainakaan parempaan, jos sitä nyt pitää alleviivata.

En nyt lähde naiivisti väittämään, että ruoan laadun pitäisi nousta heti seuraavana päivänä, kun tuottajat ovat saaneet luvan nyhtää opiskelijoilta enemmän rahaa. Mutta muistuttaisin silti, että laadunvarmistusta SHR piti yhtenä pääargumenteistaan enimmäishinnan korotusta lobatessaan. Kannattiko kymmenyksistä taistella sitten näin paljon? Ehkä. Käydessään pyytettömään opiskelijoiden ruokkimistyöhön, saavat yritykset samalla käytännössä yksinoikeuden kaikkeen kampuksen kioski- ja catering-toimintaan. Ja ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta näiden toimintojen katteita.

Tänään syön ehkä noin 60 teekkarin (ilta hiponee siis täydellisyyttä) kanssa Riihimäellä. Enkä edes opiskelijaruokaa. Josta tuleekin mieleen kasku, jota vapaasti tähän loppuun lainaan.

Neuvostoliiton Anastas Mikojan vieraili Teekkarikylän opiskelijaruokalassa 1950-luvulla. Siellä hän ihmetteli teekkarien ruokatottumuksia, kun oli vielä pula-aika. Mikojan: "Miksi te syötte valkoista leipää?" Teekkari: "Kun on nälkä".

Nyt saa nauraa.

Edes hymähtää.

Kuka pelkää ilmastonmuutosta?

2007-02-04T20:52:00.000+02:00

Ilmastonmuutos ja siitä huolehtiminen ovat nyt hip. Kaikkien tärkeiden puolueiden johtajat ovat vaahdonneet julkisuudessa asiasta. Ja sen todellisuudesta. Kaiken tämän päälle Jorma Ollila, maailman toiseksi suurimman öljy-yhtiön hallituksen puheenjohtaja, ilmaisi jo aikaisemmissa otsikoissa halunsa taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Mistä nyt siis kilpaillaan? Siitä, että asialle tehtäisiin jotain? Vai siitä, että kuka aiheesta pitää eniten meteliä ja saa pisteet? Vihreät ainakin panikoivat muiden tulemista heidän reviirilleen. Ainoat puoluevaltuustosta lehtisitaatteihin asti päässeet puheenvuorot korostivat liikkeen 20-vuotista historiaa ympäristösotureina. Viikonlopun aikana muutamat demarit jopa uhosivat olevansa Suomen vanhin ympäristöpuolue, ympäristöohjelmakin ensimmäisenä. Nih! Enkä edes pysty/suostu kuvittelemaan miten paljon aiheesta on uhottu Kokoomuksen viikonloppuristeilyllä.

Kaikki ovat siis huolissaan. Ja ovat muistaneet muistuttaa kansaa (lue: äänestäjiä) siitä, että ovat huolissaan. Parhaassa tapauksessa olleet huolissaan jo vuosikymmeniä.

Pelottavinta on, että puolueiden taktiikka haiskahtaa pahasti samalta kuin Shellin ja muiden öljy-yhtiöiden. Kun vanha taktiikka (ostetaan tutkimustuloksia, painostetaan mediaa, jne.) ei enää toimi, on aika uuden. Sanoihan Ollilakin sen suoraan, että he haluavat päästä osallistumaan päätöksentekoon. Eli sanelemaan ehtoja. If you can’t beat them, join them.

Pelotellaan siis ongelmalla, ei ratkaisuilla. Nehän maksavat. Onneksi aina voi muistuttaa kansallisen kilpailukyvyn turvaamisella. Se on kaiken perusta.

Päässälaskua

2007-02-01T15:09:00.000+02:00

Taloudellisuus ei voi olla sosiaalipolitiikan ainoa lähestymistapa, sanoi Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessori Katri Hellsten tänään Sosiaali- ja terveysministeriön Terveys2015-seminaarissa. Onneksi näin ei useimmiten ole. Vielä. Miksi siis sosiaalipolitiikan ongelmiin halutaan aina löytää mahdollisimman halpoja, jopa ilmaisia, ratkaisuja. Tämä näkyy ehkä parhaiten paikallaan vellovassa opintoraharatkaisussa: tärkeä asia, mutta aivan liian kallis! Miksei opiskelijaliike voi esittää mitään halvempaa?

Rakkaat kansanedustajat, sellaisiksi haluavat ja muut valtakunnan suurvisiirit: kuinka monta kertaa olette kuulleet ilmaisista tiehankkeista tai edullisista puoluetuista? Entäs jos rakentaisimme siltoja vain puoleen väliin saakka, niin saisimme alkupäistä aina mahdollisimman kestäviä? Eikä rahaakaan menisi, kuin puolet ehdotetusta summasta.

JK: Tämä merkintä on tehty suoraan seminaarista Paasitornista. Eläköön langaton yhteiskunta!

Lapsia hankkimaan

2007-01-26T20:05:00.000+02:00

Mun mielestä on aika erikoinen yhtälö, että samaan aikaan seksiteitse tarttuvien tautien tartuntojen määrä kasvaa, mutta lapsia ei silti synny lisää. Okei, myös abortit on lisääntyneet ja "katumuspillereitä" saa ilman reseptiä, jos on alle 15-vee. E-pillerit on perussettiä ja vaikka itseään huijaisi syömään niitä pitääkseen kuukautiskierron kohdallaan, taitaa sekin käyttö lisätä kondomin unohtamista. Koska HI-virusta pahempi riski tuntuu olevan solujen jakautumisen alkaminen kohdussa. Mutta silti. Eikö edes vahingossa voisi jokunen taavetti tähän maahan syntyä, kun sitä seksiä tunnutaan harrastavan kuitenkin ihan mukavasti määrältään?

Tähän päivää on kietoutunut erikoisella tavalla lasten hankinta usealla eri tavalla. Aamulla haastateltiin päivähoidon perustehtävästä. Iltapäivällä puhuttiin kotihoidonlisästä. Myöhemmin kuulin hormonihoidoista 70-80-luvulla. Sporassa nainen kertoi tutusta, joka ei ruokkinut lapsiaan, kun teki niin tiiviisti töitä iltaan myöhään.

Päätinkin terapeuttisesti avautua blogiimme lasten hankinnan helvetistä. Omassa mittatikussani lasten hankinnan helvetissä alimmaisessa kerroksessa eivät lymyä yli-innokkaat sukulaiset. Enkä aio trendikkäästi, menestystä uhkuen näristä kaikesta elämän aikana (ennen lapsia) tehtävästä tiedän-että-elän -suorituksista.

Eka askel helvettiin alkaa siitä, kun myöntää itselle, että (omat) lapset olisi oikeestaan aika mukava juttu. Valuminen yhä syvemmälle jatkuu, kun katselee kalenteria, ajattelee elämää puolen vuoden etappeina ja pohtii missä välissä voisi synnyttää. Pitääkö olla valmistunut? Entä vakituinen työ? Parisuhde? Brasilian reissu ja viidakkoyö koettuna? Tutkinto? Parisuhde? TUTKINTO? "2Do ennen lapsia" -listassa on kymmenen kohtaa, mutta vähitellen alkaa luopumaan niistä. Lasten hankinta ilman tutkintoa se vasta hc juttu olisi! Ja millainen seikkailu ja selviytyminen! Kyllä olisi haluttu työmarkkinoilla, kun olisi jo lapset ja nii-in kyvykäs organisoitumaan. Ja juuri silloin on vajonnut syvälle lasten hankinnan helvettiin, koska tässä kohtaa alkaa tavoitteen toteutus.

Harvassa ovat ne, jotka ovat tasaisessa hetero-suhteessa, juuri vasta ehtineet jättämään ehkäisyn pois ja nuoria ilman sukulaisten painostusta, kun tärppää ekalla kertaa ja syntyy pikku-prinsessa kolme kiloa, 51 senttiä. Useammalle parille lapsen hankkiminen on kuitenkin kuumemittarin, sinnikkyyden ja potenssin yhteistyötä. Aamuisin nainen mittaa ruumiinlämmön ja jos se on kohdallaan, niin herätetään mies hommiin. Tieteellisesti treffiaikaa munasolulle ja siittiölle tavata on 48 tuntia ennen kuolemaa, mutta todellisuus on yllätyksellisempi. Onneksi.

Harjoituskausi voi olla pitkä, vaikka kotioloisa olisi mahdollista tulla raskaaksi. Mutkia matkaan tuo endometrioosi tai alhainen siittiöpitoisuus. Jos ilman endometrioosia peli oli kuumemittari-mies-raskaaksi, niin tämän "sairauden" kanssa voi joutua leikkaukseen-toipuminen-kuumemittari-mies-uudestaan-eih -peliin. Jos syö e-pillereitä, niin estää endometrian kasvun, mutta ei tule raskaaksi ja ilman pilleriehkäisyä tulisi muuten raskaaksi, mutta endometria peittelee paikat. Tässä kohtaa luovutti eräs pariskunta ja jätti lopputuloksen Luojan harkintaan. Luojalla on ollut vissiin muita kiireitä.

Mutta kaikki eivät luovuta. Syödään hormooneja vuosia, vuosia, vuosia. Tullaan hulluiksi, elämä pyörii raskaustestien ympärillä, hormonit menee vuoristorataa. Jos oikein yrittää, voi saada koeputkihedelmöityksen. Tai kaksoset. Tai kantaa kohdussa useampaakin sikiötä, mutta osa niistä silloin abortoidaan.

Jos lasten hankita ei ole helppoa hetero-suhteessa, niin se on valovuoden päässä muilla kuin heteropareilla. Naispareilla kotiharjoituskausi ei tuota kuin hetkellistä mielihyvää, mutta lapsia ei sillä saa. Muovipipetillä ruiskuttaminen vaatii aina halukkaan miehen runkkaamaan mukiin ja neuvottelut lapseen ja lapsen oikeuksista. Puhumattakaan todistusta terveydestä! Jos ei ole miestä taikka on terveysongelmia, niin lesbo pistetään jonon hännälle odottamaan luovuttajaa klinikoilla. Heterot priorisoidaan ja sitten tulevat muut.

Vaikeimmassa tilanteessa lasten hankinnassa ovat miehet. Raskaaksi ne eivät tule eikä adoptoidakaan saa. Sijaissynnytys on laitonta. Paitsi yksi mies Suomessa on kuulemma onnistunut adoptoimaan yksin. Yksi! Ja sekin varmasti kirkkoon uskova hetero. Voi olla, että hevetti on jopa kuumempi miehille lasten hankinnassa.

Joten siis - why oh why - lapsia ei voi hankkia 2-kymppisenä? Tai adoptoida helpommin? Onko tämä umpikuja paskainen nauru yläkerrasta - kun valkoiset Eloveenat yrittää liikaa?

Arvatkaa muuten miten joillekin lapsille kerrotaan lasten tekemisestä, jos perheessä ei ole perussettiä vanhemmista, miestä ja naista? No, kaksi siementä yhdistyy, kun toinen siemen viedään äidin jalkojen väliin tapaamaan toinen siemen. Kaikilla ihmisillä on jompi kumpi siemen. Söpöä!

Caps Lockilla eduskuntaan?

2007-01-25T12:43:00.000+02:00

Nuorten ja opiskelijoiden vaalikone avautui tänään juhlallisesti. Juhlatunnelmissa (ja noin puoli tuntia lähdekoodin kanssa taistellen) laitoimme mekin bannerin tämän sivun ylälaitaan. Aika kaukaa on kyllä haettu, että joku, joka tälle sivulle eksyy, ei olisi vaalikonetta (edes jotain niistä) ennen nähnyt. No, aina pitää yrittää. Valomerkkiin asti.

Nyt sitten on aika hurjan analysoinnin. Mitä ne ja varsinkin ne ovat sanoneet opintorahasta, maksuttomasta koulutuksesta, jne.. Ensimmäinen huomio kyllä kiinnittyi ISOIHIN kirjaimiin. Ainakin Helsingin vaalipiirissä vain Kokoomuksen ehdokkaat (eivät kaikki) olivat kirjoittaneet nimensä isoilla kirjaimilla. Tehokas tapa erottua. Oikeasti siis. Mutta kuka onkaan nero tämän idean takana? Vai näytetäänkö tällä tavalla, että kuuluu tiettyyn tiimiin? Benin? Kenen? Liikaa kysymyisiä? Apua? Nuoret haluavat tietää!

Miksi nuoret saavat erikoiskohtelua?

2007-01-24T12:20:00.000+02:00

Eläkel.. anteeksi, seniorikansalaiset ovat ovelia. Viimeisin todiste tästä lienee tämän (ke 24.1.) aamun Helsingin Sanomat. Edellisessä blogimerkinnässämme puhuttiin erkkolaisten vaikutusvallasta. Vaikutusvallasta näyttää tulevan nopeasti mielivaltaa. Puheissa (melkein sama sana) ja teoissa. Tästäkin lienee viimeisin todiste aamun Hesari. Tai sitten erkkolaisetkin ovat vaan ovelia. Hajota ja hallitse. Ja hämmennä.

Mielipidepalstalla kritisoidaan otsikolla ”Miksi nuoret saavat erikoiskohtelua?” Oikeusministeriön (ja Allianssin) organisoimaa nuorten äänestysaktivointikampanjaa. Argumenttina käytetään tietenkin negatiivista ikäsyrjintää. Eli miksi yritetään aktivoida niitä, jotka eivät ole ennen äänestäneet, eikä meitä, jotka olemme äänestäneet aktiivisesti viimeiset 40 vuotta.

Eikä siinä vielä kaikki. Todisteena oveluudesta (vai mielivallasta?) on se, että puolet mielipidekirjoituksesta kuitenkin käsittelee eläkkeitä ja sitä surullisen kuuluisaa taitettua indeksiä. Tiedättehän, sitä indeksiä, joka on täysin eläkkeensaajien omaa etuoikeutta. Varsinkin retoriikassa.

Oi aikoja, oi tapoja?

Tällainen riman alitus melkein vetää vertoja kesäisille, nimimerkeillä kirjoitetulle sukulaisvierailu-kirjoituksille. Tämähän on suoraan verrattavissa siihen, kuin jos me kirjoittaisimme puolustusmäärärahojen lisäämisestä (as if!!) ja puolet kirjoituksesta vaahtoaisikin opintorahan puolesta. Niin, mitäs tässä mussutamme. Miksemme kirjoita?

Riot to the streets?

JK: Samaisella mielipidepalstalla ensi kertaa äänestävä lukiolainen kirjoitti, että nuorille tarvitaan lisää tietoa heidän vaikutusmahdollisuuksista, juuri eduskuntavaaleihin viitaten. ”Jos ote päätöksentekijöiden ja nykynuorten välillä rakoilee nyt, tulevaisuudessa välille on voinut kuroutua jo kuilu”. Niinpä niin, jos vanhustenhuolto poliittisena asiana ei kiinnosta nuoria nyt, niin turha siis kampanjoida sen puolesta, että se kiinnostaisi tulevaisuudessa?

Kansaa edustavista blogeista

2007-01-12T10:03:00.000+02:00

Ja sitten jotain ihan sitä samaa.

Useista suista on joulun välipäivistä lähtien (mielenkiintoinen termi muuten, eikös joulujen välissä ole noin 350 päivää?) tiukattu, että missä päivityksemme viipyvät. Luultavimmin ihmiset (siis ne, jotka omaavat jotain linkkejä tähän toimistoon - eli ne kolme ihmistä, jotka tätä lukevat..) ovat silmät kiiluen halunneet saada huomioita ja analyysia uusista hallituksen jäsenistä. Nääh, emme taida. Ainakaan vielä. Suojattomiin on liian helppo iskeä.

Sen sijaan voisimme tarttua ajankohtaisesti(?) kansanedustajaehdokkaiden kotisivuihin ja blogeihin (eiks niillä kaikilla ole joku viritelmä?). Mutta tarjoaako sekään mitään. Osa jengistä julkaisee blogissaan kaiken mitä on koskaan sanonut tai julkaissut missään ja ruutu on täynnä kunnon poliittista jargonia. Toinen ääripää ovat nämä tänään-oli-kiva-päivä-hain-lapset-tarhasta-kirjoittajat.

Mut mut. Näin vaalikeväänä kaikki ehdokkaat ovat tietty innoissaan mistä tahansa julkisuudesta. Tai jotain sen suuntaista. Eli voisimme antaa muutamia ilkeitä kommentteja sinne tänne ja seurata reaktioita. Eli pakotetaan ihmisiä ottamaan kantaa? Eiväthän ne muuten, kun emme ole tarpeeksi tärkeitä.Vielä. Eikä meistä kumpikaan ole edes tavannut Dingoa. Vielä.

Esimerkinomaisesti eräskin NYT-liitteen omaksi suosikikseen valitsema kansanedustaja muutti heti lehden ilmestymispäivänä suuntaansa joulurauhakirjoittajasta kantaa ottavaksi älyköksi tjsp.. Eli vaikutusmahdollisuuksia on. Ainakin erkkolaisilla.

Ei-virallinen-kirjoitus

2006-12-20T14:29:00.000+02:00

Jahans. Nyt on sitten tullut ensimmäiset negatiiviset palautteet tästä kirjoittelusta. Se kai kuuluu asiaan, mutta emme taida vielä luovuttaa. Toivoisimme kuitenkin, että palautteet kirjoiteltaisiin tuonne tämän palstan kommenttiraitaan. Sana on täysin vapaa. Fiilispohjalta. Antaa tulla vaan.

Ja pitäisiköhän vielä myös painottaa sitä, että nämä kirjoittelut eivät tosiaan ole mitään virallisia tai edes loppuun asti mietittyjä henkilökohtaisiakaan mielipiteitä. Kuten ensimmäisessä postauksessa luki, on tässä kyse työhuoneen tuskailuista. Eli siis henkilökohtaisesta tilityksestä. Kun te muut luette tätä, pitäisi sen olla hauskaa. Vahingonilo kunniaan!

Tänään oli toimiston joululounas Konstan Möljässä. Höyrylaivan kuvia seinällä. Toimi, kuten myös ruoka. Tuli tosi hyvä fiilis, vaikka koko ajan tässä väsyttääkin.

Tästä lopuksi vielä joulumieltä Teekkarijoulupukin radiohaastattelusta (hymyilytti ainakin mua).

Peace out.

Turhautuneita ajatuksia työmarkkinoiden tasa-arvosta

2006-12-19T01:34:00.000+02:00

Tämän vuoden lopussa tulee täyteen ensimmäinen kaksivuotiskauteni Akavan opiskelijavaltuuskunnassa (Aova) . Taitaa samalla jäädä viimekseksi. Ja miksipä ei jäisi, kahdessa vuodessa toiminnasta kuin toiminnasta saaneevat kaikki osapuolet irti sen mitä ovat halunneetkin. Lienee siis tilinpäätöksen aika. Tai ei, en kyllä taida sellaista kirjoitella, ei mulla siihen liene oikeutta, niin vähän olen ehtinyt/halunnut/pystynyt käymään noissa Aovan tapaamisissa tämän vuoden puolella. Kolme kertaa olen käynyt paikalla tänä vuonna, mutta yhteenkään kokoukseen en ole jäänyt (onneksi viime vuonna ees vähän enemmän, kirj. huom.). Huonosti hoidettu. Tunnustan.

"Työmarkkinapolitiikassa on korostettava tasa-arvoa, jonka keskeinen osa-alue on palkkatasa-arvo sukupuolten välillä." (Aovan painopisteet 2006)

Minusta on hienoa ja jopa upeaa, että Aova ajaa ainakin painopistealueidensa mukaan sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Hiven lisää konkretiaa tähän ei kyllä haittaisi varmasti ketään. Muuten tuollainen kirjaus jää aika laillla kaikille hyvää ja kaunista- linjalle. Mikäs siinä tietty sit, jos hymistelystä saa kiksejä. Mutta jos samaan aikaan kuulee akavalaisten toimijoiden suusta kommentteja, joiden mukaan naiset saisivat enemmän palkkaa, "jos vaan viitsisivät yrittää", niin meinaa oikeasti tulla paha olo. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ja on tullutkin. Tämä ei siis ollut pelkkää kuviteltua tilannetta. Valitettavasti.

Mua oikeasti ärsyttää se, että nämä sukupuolten väliset palkkaerot ovat olleet varsinainen hymistelyasia jo vaikka kuinka pitkään. Kuka asialle on oikeasti tehnyt jotain? "Tämä on varmasti vakava ongelma, mutta meidän alahan on varsin tasa-arvoinen" olisi kysyttäessä varmaan jokaisen ay-johtajan vastaus. Uskaltavatkohan nyt Ollilan esimerkin jälkeen ryömiä esiin kapean katsannon koloistaan. Kaipa nöyrät jumalaansa seuraavat. Ja jopa vieläkin turhauttavampaa on, että varsinkin useille akavalaisille (no joo, miksei muillekin, mutta niistä mulla ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta) toimijoille kiintiöistä puhuminen tuntuu olevan perustuloakin pahempaa kommunistiajattelua. En ymmärrä, että miten paljon vaatii sen tosiasian myöntäminen, että emme edelleenkään elä tasa-arvoisessa maailmassa. Emme edes tuolla reippaassa työelämässä. Ja, että työnantaja ei edelleenkään pidä miestä ja naista samanarvoisina työntekijöinä kaikkialla. Mahdollisuuksien tasa-arvo voi olla olemassa käsitteenä. Ensin meidän pitää rakentaa ne mahdollisuudet tähän yhteiskuntaan. Vaikka sitten niillä kiintiöillä. Keskustelu on auki. Nyt.

Ja kaikille niille, jotka alkavat nyt moittia mua, että enkö näe miten asiat ovat kehittyneet viime vuosina/80-luvulta/vuosisadan alusta, voisi joku kehittää jonkinlaisen yhteiskunnan nykyarvotaulukon, jonka avulla näitä yhteiskuntia ja vallitsevia arvomaailmoja ym. voisi sitten vertailla toisiinsa paremmin. Huisia, diskontataan suomalaista yhteiskuntaa.

Aova piti tämän kaksivuotiskauden viimeisen seminaarinsa ja kokouksensa joskus marraskuun lopussa risteilemällä Tallinnaan ja takaisin. Täälläkin olin mukana vain sen iltatilaisuuden, koska työt eivät enää tänä vuonna ole juuri enempää läsnäoloa sallineet. Viihdyin. Toiminnassa on paljon mukana sellaisia tyyppejä, jotka eivät ole ylioppilaskunnista innostuneet. Ja sen lisäksi toi on aika hyvä foorumi yhdistämään yo/amk-tyyppejä. Siitähän voisi vielä jollain lailla saada enemmänkin irti. Ideoita minulla ei kyllä ole valmiina tarjota, mutta onneksi vaihtavat sinne vuodenvaihteessa tuoreita ajatuksia.

Ai niin. Kävin muuten Samokin glögeillä silloin joulukuun alussa. Ja enpä olisi arvannut, miten hyvin viihdyin siellä. En niinkään siellä sylliläisten ja muiden vieraiden valloittamassa kirjastohuoneessa, vaan ihan keskustelemassa tän, tulevan ja edellisten vuosien samokkilaisten kanssa. Tämä ehkä todisti sen, että meidän välillä taitaa riidellä vain asiat. Onneksi. Mutta kyllä mua silti vieläkin ihmetyttää, miksi sitä luvattua Samokin liittokokouksen hyväksymää poliittista linjapaperia (jossa on siis tämä nyt jo kuuluisa terveydenhuoltolinjaus) tai siihen liittyvää taustamuistiota ei ole meille asti vielä saatu. Viimeisin selitys (pe 16.12.) taisi olla se, että liittokokouksen pöytäkirjoja ei ole vielä allekirjoitettu. Näin kai sit.

Kevyesti politiikasta, lukukausimaksuista ja terveydenhuollosta

2006-12-05T16:24:00.000+02:00

Käytiin tänään puhumassa opiskeluterveydenhuollosta ja YTHS:stä eduskunnassa. Aina se vaan tuntuu hyvältä, että jaksavat meitä kuunnella. Ja tuntuvat joskus jopa ymmärtävänkin. Tulee sellainen fiilis, että nyt me nuoret taas vaikutamme. (joskus tuollainen fiilis vaan tulee ihan oikeesti..) Mutta upea työkaverini on kyllä täysin oikeassa sanoessaan, että kansanedustajat haluavat aina patenttiratkaisua kaikkeen: lakimuutosehdotusta tai jotain muuta valmiiksi kirjoitettua muutosta, johon on kätevää vain laittaa oma nimi alle ja kerätä opiskelijoilta/maakunnista/kansalaisjärjestöiltä/eläkeläisiltä suuret sympatiat. Valmiiden ratkaisujen odottaminen ei kyllä ole yksin politiikan ongelma, mutta itseäni ainakin ärsyttää suunnattomasti lukukausimaksukeskustelun typerä mustavalkoisuus. Hittoako niistä lukukausimaksusta on yliopistojen rahoitusvajeita pelastamaan. Eräillä tahoilla uskotellaan itselleen ja muille aivan liian suureen ääneen suomalaisen korkeakoulutuksen erinomaisuutta. En kiistä, etteikö maassa paikoitellen olisi hyvää tai jopa erinomaista koulutusta ja/tai tutkimusta. Aasiasta tuleville opiskelijoille, joista parhaat ovat jo menneet jenkkeihin tai muualle Eurooppaan, ei parhaimmastakaan opetuksesta taida olla juurikaan hyötyä, jos se luennoidaan tankero-englanniksi tai savoksi. Tai kuten eräs professorini asian suunnilleen ilmaisi: "Ai luentoja englanniksi? Olen käyttänyt samoja saksankielisiä kalvoja jo 30 vuotta. Jos ei kelpaa, niin...". Tässä asiassa on todella tarvetta minkä tahansa puolueen unilukkarille. Let's get a grip.

Tänään olisi muuten Samokin glögit. Emme ole koko vuonna oikein saaneet heidän sopo-tyyppeihin mitään yhteyttä terveydenhuoltokysymyksissä ainakaan. Siis siinä mielessä, että puhuisimme edes oikein samalla tasolla. Puhelimeen ovat toki vastaanneet, useimmiten. Kai me sit ollaan niin vastenmielistä porukkaa tai vaan niiiiiiin väärässä sen asian kanssa. Ei me kyllä kaikki voida millään olla täysin iljettäviä. Jonkun meistä on pakko olla hyvä, kiva ja muuta. Joten kai me vaan olemme sitten väärässä. Tänään voisin itseasiassa ottaa asian (siis olemmeko väärässä vai inhottavia) puheeksi, jos tästä Mäkelänkadulle uskallaudun.

On kyllä ollut nyt syksyllä tosi turhauttavaa, kun eivät ole edes kysyttäessä suostuneet keskustelemaan koko terveydenhuoltokysymyksestä. Aina vaan vetoavat siihen, että SYL on aina ennen vaan haukkunut lyttyyn heidän esityksensä jne... Hitostako minä tiedän, mitä keskusteluja on käyty joskus viisi vuotta sitten. Tietääkö oikeasti enää kukaan? Ja onko sillä edes mitään merkitystä vuonna 2006? Ymmärrän tietty, että ovat turhautuneita, koska amk-opiskelijoiden terveydenhuolto ei ole kehittynyt juurikaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Mutta silti ihmettelen tällaista me-ei-haluta-puhua-teille -asennetta. Epätietoisuushan johtaa vaan epäluuloihin ja vääriin tulkintoihin, kuten olen heille useasti jo sanonut. Koko vuoden ajan Samokin kikkailut ovat tuntuneet epäsuorilta hyökkäyksiltä YTHS:tä kohtaan, niin käytäväkeskusteluissa kuin lehtienkin palstoilla. Onko tämä ollut tahatonta vai ei, sitä en tiedä. Ja ei Samokin liittokokouksen linjaus asiasta Kalevankadun fiiliksiä parantanut yhtään. "Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon rahoitus on kanavoitava valtiolta ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kautta. Korkeakoulut hankkivat terveydenhuoltopalvelut opiskelijoilleen haluamallaan tavalla, esimerkiksi ostamalla palvelut kunnalta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta." Suosittelisin ihmisiä tutustumaan seuraaviin käsitteisiin: vakuutusperusteinen, sopimusrahoitteinen ja säätiölaki.

Opin tänään uutta Coka-kolasta: Jos cokistölkin (laitti, tietty!) laittaa pakasteeseen ja unohtaa sinne, niin työhuoneelle voi käydä huonosti tölkkiä avattaessa. Tänään kävi. Oma tyhmyys harmittaa kovin paljon aina ajoittain. Olikohan tämä muuten nyt pahimmanlaatuista product placementtia? Ei kai voi olla, kun tein kirjoitusvirheitäkin..

Lauseita maailman Aids-päivälle

2006-12-01T14:43:00.000+02:00

Olimme tänään aamulla mukana Aids-tukikeskuksen lähetystössä viemässä sanomaamme eduskuntaan. Virallisten kansanedustusmaisten puheenvuorojen jälkeen kyselin kansanedustajilta miten heidän lapsensa tuntevat seksijutut. Itse väitin, etten itse niitä täydellisesti tunne (no hitto, en kyllä tunnekaan!). Eero Akaan-Penttilä (kok.) ihmetteli moista ja varmaan epäili sisälukutaitoani. Tieto ja tedostavuus kuitenkin lienevät eri asioita. Esimerkin omaisesti ihmettelin, että kuinka moni muistelee valistusmateriaalien sisältöä, kun on kerrankin saamassa sitä. Pääsemässä panemaan siis. Tässä Eero oli kyllä kanssani samaa mieltä.

Uskon silti, että saimme kansanedustajat (ne kaikki kymmenen(?) paikalla ollutta!) miettimään asiaa ehkä vähän enemmän. Ainakin lapsiaan. Vielä raflaavampaa olisi kyllä ollut kysyä heidän omista sukupuolitaudeistaan ja/tai seksikäyttäytymisestään.

Maailman Aids-päivän johdosta on tänään erilaisia tapahtumia ja tempauksia ympäri maata. Helsingissä jalkauduttiin ihmisletkan kanssa kaupunkilaisten pariin. Letkailemaan yritin houkutella myös toimistomme tyyppejä, aika heikolla menestyksellä tosin. Meinasin jo tähän kirjoitella tosi inhottavuuksia ihmiskunnasta, väliinpitämättömyydestä ja tekopyhyydestä. Ei sillä, ettenkö uskoisi ihmisten selityksiä tai syitä, mutta ainahan turhautuneena tulee kaikenlaisia julmia ajatelmia tuonne pääkoppaan. Joskus ne jopa pääsevät suun kautta ulkoilmaan asti. Minun suun kohdalla valitettavan usein.

Onneksi eräs meidän miespuolinen kopo-sihteeri palautti uskoni tähän toimistoon ja näin kaikki muutkin säästyvät tältä paatosmaiselta vuodatukselta (ai tämä ei ole paatosta, mitä häh?!). Ja ehkäpä minun pitäisi edes joskus miettiä, miten helposti aina syyllistän muita. Enkös itse olisi voinut aikaisemmin puhua asiasta? Tai markkinoida asiaa paremmin? Taisin antaa tyypeille jopa 12 minuutin miettimisajan. Ja kun eivät tulleet olin valmis tuomitsemaan heidät ikuiseen kadotukseen jne. Katsonpas välillä peiliin juu.

Ja hei, mitäs me saatiinkaan aikaan? Seisottiin jonossa/rivissä kampanja-kylttien kanssa ja juoksenneltiin ympäri Mannerheimintietä. Puolen tunnin jälkeen kyltit kassiin ja kotiin sassiin. Kävellessä pohdittiin, että olimme oikeasti mukana vain omantuntomme painostuksesta. Vai siitä aidosta uskosta, että näin vaikutamme itse asiaan. Mene ja tiedä, keräyslippaisiin kuitenkin tuli muutamia kolikoita lisää.

Ja jos kerran itse uskon, että voimme vaikuttaa, niin mikseivät muutkin. Testatkaa itseänne.

http://www.mistasitatietaa.fi/

http://www.aidstukikeskus.fi/

Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa?

2006-11-08T11:21:00.000+02:00

Seisoskelin maanantaina Kaivopihalla, kun joku kohtuullisen laitamyötäisesti liikehtivä mieshenkilö tuli suoraan naaman eteeni: "Hei kundi, heitä pari euroa, pitäs saada ostettuu drinksuu..". En tiedä oliko syynä hetkellinen ajattelemattomuus, tämän miehen päällekäyvä ja aggressiivinen esiintyminen vai hänen söpö(?) ristikorvakorunsa, mutta työnsin silti nopeasti pari euroa äijän käteen. Vain päästäkseni hänestä eroon. Pelkäsin?

Pelottavampaa on oikeastaan ajatella, mitä kaikkea nykyään voi yrittää välttää rahalla. Aina voi vaihtaa kanavaa tai kääntää päänsä pois, vuokrata kivan leffan ja poistaa mielestään ratikassa nähdyt kodittoman kasvot. Siis juuri hänen, ihmisen, jonka tiesin nukkuvan ensi yön ulkona. Kun sehän nyt on vaan niin, että köyhyyttä ja ahdistusta mukavampaa katsella vain joskus ja vain omasta tahdosta ja tietenkin vain omalta sohvalta. Onnellisen ja painajaisettoman lopun kanssa. Kuten YUP aikanaan riimitteli kappalessaan Porvariston hillitty charmi, että eihän se ole meidän vikamme, jos herra koettelee muita ja peittää heidät sateen sijasta heinäsirkkoilla.

Keskustelimme usein entisen tyttöystäväni kanssa Helsingin katujen turvallisuudesta öiseen aikaan. Olin aina sitä mieltä, että myöhään liikkuminen on oma valinta, jolloin pitää ottaa taksi ja ostaa itsensä ulos ikävästä tilanteesta. Varovaisuus ennenkaikkea. Vai onko se edes niin? Enkö tässäkin tuonut esiin ideologiaani siitä, että rahalla voi ja varsinkin pitää ostaa turvallisuutta ja mielenrauhaa, helppoutta?

Itse käytän reilun kaupan tuotteita aina niitä löytäessäni, työnnän kolikkoni kiltisti keräysastioihin, rastin aina kaikki hyväntekeväisyyskohteet ylioppilaskunnan jäsenmaksussa ja ajattelen muutenkin aina yhteiskunnan vähäosaisia. Vitut. Milloin oikein herään. Tämähän on nyky-yhteiskunnan täydellistä ane-kauppaa. Kirkon kanssa samalla haaskalle ovat vain tulleet useat kansalaisjärjestöt ja muut hyväätarkoittavat.

Arvostan suuresti vapaaehtoistyötä ns. ruohonjuuritasolla tekeviä. Väitän nimittäin, että suuresta osasta meitä ei siihen ole. Minusta ei ainakaan. Ei ainakaan tänään. Ostan mielummin omatuntoni puhtaaksi helpommilla keinoilla.

Katto korkealla, seinät leveällä

2006-10-30T21:57:00.000+02:00

Kokoomus on kasvattanut uskottavuuttaan oppositio-kaudella ja imenyt riveihinsä poliitikkoja muista puolueista. Toki uskottavuuden kasvun realisointi todentuu vasta maalisvaaleissa, mutta useat loikat muista puolueista kokoomukseen indikoivat ainakin jonkinlaista positiivista kehitystä.

Viimeisin loikka tapahtui valtakunnan politiikassa, kun Seppo Lahtela (ex-kesk.) vaihtoi puoluetta ja eduskuntaryhmää kokoomukseen. Lahtelan aikaansaannokseksi voi mainita siltojen polttamisen entiseen puolueeseensa, mutta myös käsittämättömän kivikautisen arvomaailman, jossa mies on vielä Mies ja nainen jossain hellan ja nyrkin välissä. Lahtelan mukaan kaikki olisi paremmin, jos asiat olisivat kuten ennen. Lahtela seurasi Lyly Rajalaa (ex-kd.), joka muutama vuosi sitten siirtyi kristillisdemokraattien ryhmästä kokoomukseen. Rajala esiintyi reippaasti hedelmöityshoitolain käsittelyssä ja terapioi omaa isän puutettaan Isossa Salissa eduskunnassa.

Minua, city-sini-vihreää nuorta naista alkaa pian ahdistaa. Jos kokoomus-puoluetta kuvaisi taloksi, niin minusta alkaa tuntumaan, että olen tippumassa ikkunasta ulos, kun pääovesta marssitetaan sisään Rajalaa, Lahtelaa ja muita "dynaamisia suurmiehiä". Katto korkealla ja seinät leveät - niimpä niin, mutta ilma alkaa käydä melko huonoksi. Kataisen kivirekeen hyppäävät kyytiin perinteisen tyylin taitajat, vaikka kykypuolue tarvitsisi niitä kuuluisia innovaattoreita ja värikästä luovaa luokkaa riveihinsä. Milloin muuten kokoomuksen eturintamassa on ensimmäinen nuori, kaljupäinen taloustaituri, joka on homo?

Mutta ketä sitten ei ole otettu listoille? Kaupunkilegenda kertoo, että silloista Tanja Vienosta ei otettu ehdokaslistalle. Onkohan sitten totta. Itse pidän sitä todella valitettavana, jos niin on, sillä kokoomuskin kaipaa omaa susi-ministeriä, joka ehkä järkyttäisi maakuntien poro-porvarit eläinten oikeuksilla ja uskonnonvapaudella. Tai sillä totuudella, että kunnianhimo ja isot tissit voivat olla samassa ruumiissa.

Tekisi mieli luvata näin julkisesti, että jos kokoomukseen loikkaa vielä yksikin kristillinen konservatiivi (poikkeuksena MEP Eija-Riitta Korhola (ex-kd.), joka toi loikatessaan valon mukanaan - ehkä jossain muualla pimeni..), niin minä loikkaan myös. Mutta, koska olen kuitenkin vässykkä, tyydyn pelkkään viisasteluun.

Synnytys ohi, tuska jatkuu..

2006-10-27T11:43:00.000+03:00

Onpa ollut viikko. Jotenkin tuntuu, että asioilla on paha tapa kasaantua kerralla. Ehkä voisimme puhua tiskivuori-ilmiöstä. Pitkään näyttää siltä, ettei ole mitään tekemistä, kunnes astiat ja mädän haju vyöryvät pitkin pöytiä. Ja jotta vaikutus olisi täydellinen, on tätä tapahtunut tällä viikolla toimistolla useammallakin työpöydällä. Mut kiirehän on toisaalta tosi trendikästä. Kuten kuulemma mielenterveysongelmatkin. No, viikonloppu puhdistanee kaiken pois. Onhan huomenna tulossa sentään upeet synttäribileet!!

Sopo-tapaaminen oli ja meni. Jotenkin jäi loppujen lopuksi väljähtynyt fiilis. Ei kai me nyt näin flegmaattinen porukka olla oikeasti, eihän? Meidän aihevalinnat eivät vaan tainneet olla ihan parhaasta päästä. Tai no, hittoako sille voi, että tässä vaiheessa vuotta on se kiinnostavan vihreä ruoho jo ihan jossain muualla.

Meillä oli eilen tiukkaa pohdintaa siitä, miten tätä blogia pitäisi kirjoittaa. Kenestä tai mistä voi kirjoittaa ja miten paljon? Mikä oikeastaan on blogin merkitys? Henkilökohtaista terapiaa vai maailmanparannusta? (tähän taitaa kyllä tuo otsikkokin jo vastata) Mut saako tästä mitään kiksejä, jos kukaan ei lue tätä? Kai taikuri Luttistakin vituttaisi, jos katsomot olisivat aina tyhjiä. Toisaalta nykyajan tuottavuusintoilulla voisi jo laskea, että kuinka paljon Suomen kansainvälistä kilpailukykyä tämänkin kirjoittaminen rapauttaa. Saatikka lukeminen.

Viikonloppuja. Ottakaa toisenne kiinni.

Synnytys

2006-10-24T15:37:00.000+03:00

Tuskastelut työhuoneessa siirretään bittimaailmaan kaiken kansan nähtäville.